Kysymys miehille – minkälaisia meidän naisten pitäisi sitten olla?

Osa teoksesta Hentoja unelmia 100x100cm web

 

Toimittaja Sanna Ukkolan räväkkä kirjoitus Iltalehdessä, on näyttänyt nostaneen somen täydeltä, monenkirjavaa keskustelua. Ottamatta sen enempää kantaa kirjoitukseen, rohkaisi se kuitenkin nostamaan esille, naisten keskuudessa jo tovin pyörineen, erään toisen ajatuksen, nykypäivän parisuhdedynamiikan haasteista.

 

Puhutaan paljon sukupuolten tasa-arvosta. Pituushypyssä naisen metri on miehen 80cm. Miehen ja naisen fysiologiset eroavaisuudet ovat kiistattomia. Palkkatilastoissa naisen euro on miehen 80 senttiä. Tämä erovaisuus ei näytä kuitenkaan olevan täysin kiistaton.

 

Yleisesti unisex-ammattien huippuyksilöt ovat totuttu näkemään miehinä. Onko sitten kyse miesten, yhteen asiaan paneutuvista putkiaivoista ja multitaskaavien naisten resurssien hajauttamisesta? Onko syy biologiassa, neurologiassa vai asenteissa? Lopputulos on kuitenkin se, että nykypäivän liike-elämän sanavarastoon on ilmestynyt uusi käsite: naiskiintiöt.

 

Ovatko miehet tottuneet olemaan itsestäänselvästi vahvempia ja älykkäämpiä; parempia?

 

Tasa-arvoisen koulujärjestelmän kehittyessä, lääkäriopiskelijoista suurin osa ei enää olekaan miehiä. Älylliset erot ovat tasoittuneet ja tytöt saavat fyysisissäkin testeissä jo parempia tuloksia kuin pojat. Mitä on tapahtunut?

 

 

Timo Heinonen grafiikat - 3.jpg

 

Räväkässä parisuhderiidassa, minulta kysyttiin joskus:

”milloin naisista tuli äijiä?”

”milloin miehistä tuli kitiseviä reppanoita?” vastasin.

 

Maailma on muuttunut. Ehkä sitä muutosta yrittivät eri uskontokunnat ideologioillaan hallita, jotta mies voisi tuntea olevansa mies; parempi? On syntynyt aivan uudenlainen sota; miehet vastaan naiset.

 

Siinä ei enää ripsiväri ja korkokengät auta, kun miehen itsetunto rapisee kuin kiviseinän laasti, jota nainen kotona poraa, saadakseen kirjahyllyn asennettua. Miksi nainen poraa? Koska nainen haluaa osata ja mies ei enää osaa. Kysyn jälleen; mitä on tapahtunut?

 

Mutta nyt nainen ei saa olla ruuanlaitossakaan enää parempi, sillä huippukokithan ovat miehiä, mutta tylsät lumityöt nainen saa kyllä tehdä, sillä ”elämmehän tasa-arvon aikoja, kultaseni.”

 

Ensin mies haluaa naisen, joka on naisellinen, itsenäinen, älykäs, huumorintajuinen, lempeä, seksikäs ja jolla on fiksuja mielipiteitä – kunhan ne mielipiteet ovat sellaisia, joissa mies ei koe minkään sortin riittämättömyyttä. Rakennekynnet ja pitsialusvaatteetkin kertovat liiaksi tyttömäisestä naiviuudesta. Liika seksikkyys ja himokkuus ei ole hyvästä – pitää olla vaikeasti tavoiteltava. Ja pieneikin selluliitti kertoo epätäydellisyydestä ja selluliitittömyys kontrollifriikkydestä. Pitää olla urheilullinen, mutta ei siis tietenkään siinäkään miestä millään alueella parempi. Se kun olisi miehen itsetunnolle jo liikaa.

 

Treffipalstoilla huudellaan itsenäisten ja omillaan toimeen tulevien naisten perään. Ai miksi? Eikö näissä miehissä sittenkään ole tarpeeksi miestä elättämään perhettään – olemaan se parempi? Naisen pitäisi samaan aikaan olla täysin itsenäisesti pärjäävä ja heikko, jotta mies voi tuntea olevansa mies. Ja kaiken tämän ristiriitaisuuden jälkeen naisen pitäisi vielä olla tasapainoinen…

 

Kertokaa hyvät miehet, millainen naisen kuuluu olla, millainen nainen saa olla? Miehiltä nimittäin nainen haluaa turvaa, hellyyttä ja luotettavuutta, jota sitäkään ei huonossa itsetunnossa kierivältä mieheltä saa, koska hän tiirailee muiden naisten perään. Naisten, joiden seurassa mies haluaisi tuntea olevansa mies. Samaan aikaan osa naisista tiirailee vahvempien miesten perään, joilla riittäisi edes sen verran itsetuntoa, että naisen ei tarvitsisi pelätä olla vahingossakaan missään ainakaan parempi.

 

Nainen ei halua olla miestä parempi eikä nainen ei halua miestä, joka haluaa olla parempi, vaan miehen, jolla ei ole tarve olla parempi. Riittäisi vain, että mies on hyvä – ei taidoiltaan vaan sydämeltään.

Jokainen meistä haluaa olla hyväksytty ja rakastettu, paras sille omalle kumppanilleen.

 

Prinsessaunelmia 50x70cm
“Prinsessaunelmia” – Netta Tiitinen – 50x70cm, akryyli kankaalle, 2018

 

Ajatelmat pohjautuvat yleisten ilmiöiden havannointiin, ihmisten kanssa käytyihin keskusteluihin sekä omiin, empiirisiin kokemuksiin. Vastauksia elämän askarruttaviin kysymyksiin, saa ottamalla asioita rohkeasti esille. Yhdessä pohtimalla voimme kaikki viisastua. Koitetaan kuitenkin keskustella maltilla ja rakkaudella 😉

Out Of The Box, osa 5 – Sympatian ja empatian ero

 

Sympatia ja empatia – kaksi sanaa, kaksi eri asiaa.

Sympatia - Empatia web

Suurin osa meistä pystyy kokemaan sympatiaa, mutta kaikki eivät, erinäisistä syistä johtuen, pysty kokemaan empatiaa.

 

 

Esimerkki 1

 

Yksinkertaistettuna; jos esimerkiksi ystävä kertoo joutuneensa irtisanotuksi, sympatiaa kokeva ihminen ajattelee;

– Ai kauheeta! Ompa kerrassaan pelottavaa – mitäs jos noin käy minulle?!

Hän näkee edessään peilin. Hän kuulee kyllä toisen mielipahan ja samaistuu siihen, mutta peilaa toisen osapuolen ahdistusta omaan itseen.

 

Kun taas empatiaa kokeva ihminen, toteaa järkyttyneenä;

– Ai kauheeta! Ompa kerrassaan pelottavaa – miten selviät? Miten voisin auttaa?

Hän unohtaa itsensä ja asettuu toisen asemaan, syvää ymmärtämystä ja myötämielipahaa kokien.

 

 

Altruistinen yliempatia

 

Empatia on eittämättä yksi arjen tärkein ihmissuhteiden työkalu, mutta kohtuus kaikessa – epäitsekyydessäkin. Altruistinen henkilö saattaa uhrata itsensä ja koko elämänsä muille ja näin ollen jopa kadottaa kokonaan tai ainakin osittain oman identiteettinsä. Siksi on hyvä katsoa välillä peiliin ja myös tutustua omiin tarpeisiin, ainaisen muiden tarpeille uhrautumisen sijaan.

On hyvä katsoa itseään joskus peiliin myös jälkiviisaana; ”miten meni noin niin ko omasta mielestä?” Mutta niin ikään on tärkeää myös joskus katsoa itseään hymyillen peiliin ja todeta itselle; ”Jess! Me onnistuttiin!”

Joskus kannattaa katsoa peiliin myös kysyäkseen peilikuvaltaan, että ”Moi, kuka sä olet? Kuka minä olen? Tunnenko itseni?”

 

 

Empatian puute – huonoa käytöstä vai neurologinen kehityshäiriö?

 

Autismin kirjoon ja neurologisiin kehityshäiriöihin luettu aspergerin oireyhtymä, on jokseenkin niin yleinen, että se poistettiin hiljattain tautiluokituksesta. Asperger-potilailla on todettu haasteita sosiaalisissa suhteissa, joiden voitaisiin katsoa johtuvan jonkinasteisina geeniperimässäkin kulkevina, empatian ja peilisolujen kehitykseen vaikuttavina rakenteellisina häiriöinä.

Sitten on olemassa valtava kirjo myös erilaisia persoonallisuushäiriöitä, joita ei tule sekoittaa neurologisiin häiriöihin. Tosin persoonallisuushäiriöinen saattaa toki piiloutua mielellään jonkinlaisen neurologisen diagnoosin taakse, tehdäkseen itsestään syyntakeettoman, edesottamuksiensa selittelemiseksi; “kavalsin puolisoni rahat, koska minulla on sellainen neurologinen häiriö, etten voinut sille mitään.”

 

 

Esimerkki 2

 

Puoliso Y päättää hetken mielijohteesta lähteä juhlapyhänä kavereiden kanssa mökille, kysymättä puolison X mielipidettä. Puolison X mielipahasta huolimatta, Y silti vain lähtee. Y ymmärtää, että osapuolelle X tulee asiasta pahamieli, mutta sillä ei ole Y:lle juurikaan merkitystä.

Mökkireissun jälkeen Y kysyy puolisoltaan, miten hän voi? Osapuoli X kertoo, että juhlapyhät menivät itkiessä, johon Y:n vastauksena on ”no voi harmi.” Kavereiden kanssa mökillä aikaansa viettänyt Y saattaa kyllä itkeä kun hän näkee, että X itkee, mutta ei lopulta ymmärrä tunnetasolla, miksi X pahoitti mielensä ja miten omalla (tunnetasonkin) toiminnalla voisi vastaavalta tilanteelta myöhemmin välttyä.

 

 

Moninaiset peilisolut

 

Tämän hetkisten tutkimusten mukaan on jo todettu, että peilisoluja näyttäisi olevan eri aivoalueilla, joissa niillä on omat tehtävänsä. Keskiaivojen alueen, motoriikkaa ohjaavat peilisolut eivät siis näytä olevan samaa ”aivojen organisaatiota,” kuin limbidisen alueen peilisolut. Siksi näyttäisi siltä, että esimerkiksi autistinen henkilö voi oppia helposti tanssiaskeleet sekä teoreettiset ohjeet muiden ihmisten tunnetilojen havainnoimisesta, mutta ei pysty tunnetasolla rakentamaan samaa empaattista samaistumista, kuin normaali ihminen.

Neurologisissa tutkimuksissa on empatia eriytetty vielä kahteen eri alueeseen; toisten ajatusten ymmärtämiseen ja toisten tunteiden ymmärtämiseen. Jotta voisi ymmärtää toisten ajatuksia, on pystyttävä samaistumaan heidän tunteisiin, sillä ajatukset ja toiminta jalostuvat kuitenkin pitkälti tunteiden pohjalta.

 

 

Voiko empatiaa sitten oppia?  

 

Se onkin hyvä kysymys; ”Voiko vanha koira oppia uusia temppuja?”

Mikäli kyseessä on autismin kirjoon liittyvä neurologinen ominaisuus tai varhaislapsuuden, empatian ja peilisolujen kehityksen häiriö, lienee toivo jo menetetty. Tiettyjen aivojen alueiden kehityksellä on omat herkkyysaikansa, jonka jälkeen kehitysaikaikkuna sulkeutuu. Aivojen kehityksen (uusien neuronien syntymisen) on todettu loppuvan 30 ikävuoden kohdalla – vaikkakin oppiminen onkin vielä mahdollista, mutta voiko empatiakykyyn liittyviä peilisoluja enää aikuisiällä kehittää, on varmasti monien aivotutkijoiden tutkimuspöydällä tälläkin hetkellä.

Se ken löytää ratkaisun syvimmän empatian ja alitajuisen moraalin myöhemmälle kehittymiselle, voisi sanoa löytävän avaimen onneen. Onnea ja menestystä tutkijoiden työlle! Siihen asti meidän ei auta kuin yrittää tulla toimeen, yhteiskuntaa ja ihmisten hyvinvointia piinaavan varjon kanssa.

 

 

 

Pikalukemista bittiavaruudessa:

 

PEILISOLUT AUTTAVAT YMMÄRTÄMÄÄN MUITA

Tuula Kinnarinen

TIEDE-lehti, 2005

 

 

INTERSUBJEKTIIVISUUS JA NEUROTIEDE

Vittorio Gallese

Pysykoterapia-lehti 2011

 

 

 

Ymmärrystä taiheeseen lisäävät kirjat:

 

MIKSI HYVÄT IHMISET TEKEVÄT PAHAA?

James Hollis

Rasalas

ISBN: 978-952-5421-47-7 

 

 

AIVOT TYÖSSÄ

Katri Saarikivi, Minna Huotilanen

Otava

ISBN: 978-951-1-31815-6

 

 

 

Kirjoitukset perustuvat näyttelyyn:

Netta Tiitinen – Out Of The Box

Galleria Contempo

 

Avoinna yleisölle 5. – 29.9.2019 

 

ke – pe klo 11 – 17

la – su  klo 12 – 16

ma – ti suljettu

 

Lönnrotinkatu 23, 00120 Helsinki

puh. 050 322 1421
info@galleriacontempo.fi

www.galleriacontempo.fi

 

Lisätietoja näyttelystä…

 

 

Out Of The Box, osa 4 – Terapia; apu kaikkeen!

“Elämän ei kuulu olla helppoa, ja kaikilla meillä on hei vaikeuksia! Jos olet masentunut, niin täytyy vain ottaa itseä niskasta kiinni – niin helppoa se on! Koita vaan ajatella positiivisesti! Apteekin masennuslääkehyllyltäkin löytyy lääke kaikkiin ongelmiin!” …Ja kun elämänkokemuksesi ja ymmärryksesi ei yllä järkevimpien neuvojen tasolle, niin erittäin hyvä yleispätevä käsienpesuaine on myös suositella kaverille, että pitäiskö sun mennä juttelemaan jonkun kanssa, hankkiutua hoitoon ja mennä terapiaan.

 

 

Oma lokero web
Oma lokero 25 x 40 cm, 2019

 

 

Jos olet yksinäinen, mene terapiaan – siellä saat ainakin jutella terapeutin kanssa.

Jos kaipaat apua ihmissuhteisiin – mene terapiaan, jossa ainakin tuo yksi maksullinen ihmissuhde saattaa toimia ja kuluttajansuojalakikin antaa sille edes jonkinlaisen turvan.

Jos esimerkiksi parisuhteessanne kinataan yhteisen ajan puutteesta, niin pariterapiassa ainakin voitte viettää 90 minuuttia yhteistä aikaa.

Jos tarvitset uuden auton, mene terapiaan – siellä huomaat, että vika on elämänasenteessasi ja päädyt ostamaan polkupyörän ja asennoitumaan, että 30 km työmatkat räntäsateessa ovatkin oikeastaan vain nautinto. Jos näin ei kuitenkaan ensimmäisen kuukauden jälkeen tunnu, mene uudestaan terapiaan.

Jos olet koditon, työtön ja varaton, mene terapiaan. Ja kuinka ollakaan, huomaat, että voisi asiat olla huonomminkin!

 

 

Päivä se on huomennakii! web - Out Of The Box
Päivi se on huomennakii! Koko 50 x 30 cm, akryyli kankaalle, 2019

 

 

Terapiaa on niin monenlaista, joista osa on ihan toimivaakin; onhan ihmismieli kovin monimutkainen ja lopulta jopa joskus joiltain osin helposti myös positiivisessa mielessä manipuloitavissakin.

Silti ystävien vertaistuki on todetusti monesti parasta terapiaa, kun voi istua suossa vierekkäin ja todeta yhdessä, että aina vois olla asiat paremminkin ja päivä se on huomennakii!

 

 

Absinttivideo
Päivä se on huomennakii! -maalaus on ystäväpiirimme itseironinen ja niin terapeuttisen mustanhuumorin sävytteinen slogan, johon on aina hyvä päättää nauraen itkunsekaisetkin terapiapuhelut. Se perustuu kaikessa karmeudessaan, tragikoomiseen Absintti-videoon; aina vois mennä huonomminkin ja päivä se on huomennakii!

 

Terapioista, lääkityksistä ja turhauttavista neuvoista viis! Paras pikalääkitys lähes kaikkiin tilanteisiin, on musta huumori ja itseironia! Ilman sitä, murheissakaan ei olisi mitään hauskaa.

 

Out Of The Box -Miks mä - 1

 

 

Kirjoitukset perustuvat näyttelyyn:

Netta Tiitinen – Out Of The Box

Galleria Contempo

 

Avoinna yleisölle 5. – 29.9.2019 

 

ke – pe klo 11 – 17

la – su  klo 12 – 16

ma – ti suljettu

 

Lönnrotinkatu 23, 00120 Helsinki

puh. 050 322 1421
info@galleriacontempo.fi

www.galleriacontempo.fi

 

Lisätietoja näyttelystä…

 

 

Lämpimästi tervetuloa!

Out Of The Box, osa 3 – Mielen moninaiset lokerot

 

Kuinka hyvin tunnet itsesi? – Työkaluja ja ajatuksia oman identiteetin tutkimusmatkalle

 

Out Of The Box -Mielen lokerot kuva-analyysi

 

Teos Mielen lokerot on saanut alkunsa, Sigmund Freudin psykoanalyysi-teoriasta, jossa persoonallisuus jaetaan kolmeen osa-alueeseen; ID (viettipohja), EGO (minä) ja SUPEREGO (yliminä).

Maalauksesta tuli lopulta erilaisten tutkielmien myötä hieman laajempi, oma teoriakokonaisuus, jossa yhdistyy nyt myös muita, ego-teorioihin sekä mielen, persoonan ja elämänhallinnan kokonaiskuvan rakenteisiin liittyviä eri osa-alueita.

Kuvailin joskus ystävälleni puhelimessa teoksen syntyä;

Kuvittele kolme vierekkäistä vaatekaappia, joissa kussakin on kaksi hyllyä. Näin ollen kuva-ala jakautuu siis yhdeksään eri lokeroon;

Ylhäältä, vasemmalta oikealle niiden vaatekaappien nimet ovat ID (tiedostamaton alitajunta), EGO (realiminä) ja SUPEREGO (ihanne-/tavoiteminä). Vaatekaappien väliset seinät ovat ikään kuin rajapintoja, joissa esiintyy seuraavat, toimintaa ohjaavat motiivit; viettien voimaa ja realiminää kontroloi itsekuri, kun taas realiminän ja ihanneminän välissä on moraali.

Oikealla puolella, alhaalta ylös lueteltuna muodostuu eräänlainen objektisuhdeteoriaan liittyvä minäkuvan rakennelma, jossa alimpana on MINÄ, keskellä MUUT ja ylimpänä ME. Täten alimmalle hyllylle muodostuu itseämme ympäristöön peilaten minäkuva. Jotta minusta ja muista voi syntyä ME, kulminoituu olennaiseksi termiksi avoimuus. Yksilön avoimuuden määrä lopulta näyttää määrittelevän olennaisesti sosiaalisten suhteiden luonteen ja laadun.

Alaosa taasen kuvaa aikakäsitystä. Vasemmalta oikealle lueteltuna, ensimmäinen vaatekaappi kuvaa MENNEISYYTTÄ, keskimmäinen NYKYISYYTTÄ ja oikeanpuoleinen TULEVAISUUTTA. Seinien nimet kuvaavat ikään kuin ajassa kulkevan omakuvan tukipilareita. Jotta nykykuva itsestä voi olla eheä, on hyväksyttävä menneisyys. Tulevaisuuden unelmiin, haaveisiin ja tavoitteisiin pääseminen edellyttää jonkinlaista motivaatiota.

Teoksen vasen laita kuvaa ihmisen mielialaa. Se on siksikin ID:in puolella, koska mielialan muodostuminen on jokseenkin tiedostamattoman hallitsematonta. Osittain siksi, että siellä ID:in implisiittisissä tunnemuisteissa pilee syy, nykyään paljon puhuttuihin tunnelukkoihin.

Alhaalta ylös lueteltuna lokeroiden nimet kuvaavat siis kolmeen jakautunutta mielialaa; PINNAN ALLA (masennustilat), PINNALLA (keskinkertainen mieliala) ja PILVISSÄ (onnellisuuden taso).

Kun puhutaan masennustiloista, on ensimmäinen hylly se, jossa ”auringonvalo kajastaa risukasaan.” Se on ikään kuin eräänlainen toivo, jolloin nenä yltää PINNAN yläpuolelle. Jotta pääsemme harmaan arjen perustyytyväisyydestä onnellisuuteen, tarvitaan älyä (ÄO). En tarkoita sillä matemaattista älyä, ellei se ole erityisesti yksilön kannalta, yksi tärkeimpiä, onnellisuutta elämään tuovista, älykkyyden osa-alueista. Mutta sitäkin tärkeämpiä ovat muun muassa tunneäly, syy-seuraus-suhteiden ymmärtäminen, itsetutkiskelun laajuus ja kokonaisuuksien ymmärtämys. Mitä laajempi ÄÖ-kiertorata, sitä paremmat edellytykset ihmisellä on löytää onni, jossa pää voi olla pilvissä.

 

Seassa on myös kolme pyöreää yksityiskohtaa, jotka liittyvät toiseen, minäkuvaa tutkivaan teoriaan, jossa ihmisen persoonaa voisi verrata maapallon anatomiaan.

 

Mielen lokerot - Out Of The Box - Maapalloteoria

 

Maapallon ydin on kuin meidän se persoonan syvin ydin, jossa ovat geeniperimän tuomat mahdollisuudet ja rajoitteet sekä temperamentti – se syvin persoona, joka ei oikeastaan koskaan muutu. Se on kuin paineessa syntynyt timantti; rautapallo, johon ei juurikaan imeydy enää isompia vaikutteita. Siihen liittyy myös alla oleva teos; Synnyinlahja. Se on se meidän synnyinlahja, jonka ympärille loppuelämämme rakentuu.

 

Synnyinlahja - Out Of The Box

 

Sitten meidän arkipäivän eksplisiittinen työpöytä on kuin alati kiehumiskierrossa liikkuva maapallon vaippakerros. Tuossa, tämän hetkisessä arjessa, ajassa alati mukana kulkevassa harmaassa massassa pyörii vaikutteista ja elämänkokemuksista koostuva, pienessä jatkuvassa muokkausliikkeessä kupliva maailmankuva ja minäkuva.

Tuo kolmas ”rengas” on se meidän kuori, vaikutteiden tarrapaperi – joiltain osin hylkivä teflonpinta, johon tarttuu vaikutteita ja uusia asioita. Jotkut asiat häviävät tuulen mukana, kun taas jotkut asiat imeytyvät kuorikerroksesta tuohon harmaaseen realiminän arkeen.

Tosin, koska tuo harmaa massa kasvaa iän myötä, kuin puun vuosirenkaat konsanaan, kasvaa myös matka kuorikerroksesta ytimeen vuosi vuodelta. Täten sitä pienemmällä todennäköisyydellä uudet vaikutteet pääsevät enää imeytymään ytimeen ja muokkaamaan ydinpersoonaamme. Siksi me emme oikeastaan koskaan ihmisinä kovin paljoa pysty persoonaamme ja syvimpiä viettejämme muuttamaan. Ne on hyväksyttävä ja niiden säätelyyn ja sääntelyyn täytyy vain kehittää persoonaan sopivia, kognitiivisia strategioita.

Kaikessa teoreettisuudessaan, tämä teos on myös yhdenlainen omakuva; sekä visuaalisesti, että sisällöllisesti. Eheän, visuaalisestikin tasapainoisen sommitelman kannalta, on sijoitettava itsensä keskiviivan jommallekummalle puolelle. Tutkiessani realiminääni, suhteessa id:iin ja superegoon, koen tärkeäksi olla realiminän kanssa mielummin lähempänä tavotteita ja ihannearvoja, kuin painia alati mieltä kiusaavien, alkukantaisten viettien viettelyksiä vastaan.

Ylös kurkoittamiseen liittyy myös yksi oman elämäni tärkeimmistä elämänasenteellisista motoista/ sanonnoista; ”se ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.” Eli jos haluat kuuseen, kurkoita pilviin! Siksi tavoitteet täytyy olla aina sen verran korkeammalla, että voi olla tyytyväinen riittävän hyvään lopputulokseen.

Niinpä tämäkin teos, kaikkine analyyseineen ei ole täydellinen, mutta se on ainakin minulle itselleni, riittävän hyvä. Ja sellaiseksi voisin kokea myös oman itseni; ei täydellinen, mutta riittävän hyvä, ainakin itselleni.

 

 

 

Kirjoitukset perustuvat näyttelyyn:

Netta Tiitinen – Out Of The Box

Galleria Contempo

 

Avoinna yleisölle 5. – 29.9.2019 

 

ke – pe klo 11 – 17

la – su  klo 12 – 16

ma – ti suljettu

 

Lönnrotinkatu 23, 00120 Helsinki

puh. 050 322 1421
info@galleriacontempo.fi

www.galleriacontempo.fi

 

Lisätietoja näyttelystä…

 

 

Lämpimästi tervetuloa!

Out Of The Box, osa 2 – Tiedätkö kuka olet?

Kuinka hyvin tunnet itsesi? 

 

Elämässä saattaa joskus tulla tilanteita, kun on tutustuttava itseensä uudelleen tai jopa ehkä ensimmäistä kertaa. Tavallaan lienee hyvä, jos elämäänsä on ollut tyytyväinen, eikä sellaiseen ole ollut tarvetta. Toisaalta itsellekin omituinen, jatkuva tyytymättömyys, voisi ehkä avautua, jos uppoutuu hetkeksi oman identiteetin opiskelun äärelle. Kuka minä olen? Mitkä asiat lopulta ovat minulle tärkeitä?

 

Itseensä tutustuminen voi olla myös hyvä ”henkinen tapaturmavakuutus,” elämän yllättävien pysähdyksien varalle, jolloin kriisitilanteesta selviäminen voi olla helpompaa, kun omasta itsestä on jo selkeä kuva ja tietää, mitä haluaa.

 

Sympatia - Out Of The Box

 

Itseen tutustumisessa piilee toki riskinsä, sillä se voi tuoda tullessaan sellaisia ahaa-elämyksiä, jotka saattavat synnyttää elämäntilanteeseen tavallaan kutsumattoman kriisiin. Ehkä jopa ajaa tilanteeseen, jossa joko virheellisesti tulee kyseenalaistaneeksi nykyisen, jo hyvän elämäntilanteen onnellisuuden, mutta yhtälailla se voi olla myös tervehdyttävä herätys siitä, olenko elämässäni sitten kuitenkaan oikealla polulla? Olenko esimerkiksi lopulta omassa ammatissani omasta halustani vai ulkopuolelta tulevan, sosiaalisen paineen vuoksi?

 

Empatia insta

 

 

Meillä on itsemme lisäksi myös vastuu muista ihmisistä

 

Individuaalisen yksilön on siis hyvä tuntea itsensä myös siksi, jotta ei tulisi eksyneeksi sellaisiin tilanteisiin, joissa ei sitten kuitenkaan ole hyvä olla. Sillä vaikka meillä lopulta on vastuu omasta itsestämme, ei tulisi unohtaa sitä, että meillä on myös vastuu siinä määrin muista ihmisistä, että emme omassa mielenkaaoksessamme satuta ketään. Se on hyvä olla koodattuna jo sydämen perusarvoihin.

 

Synnyinlahja - Out Of The Box

 

Se on vastuuta esimerkiksi siitä, että ei itsekkäistä syistä ryhdy parisuhteeseen, että olisi vaan joku ja sitten sopivan tilanteen tullen vain hylkää toisen, joka on suhteeseen sitoutunut. Tai ota vastaan vakituista työpaikkaa, jonka itse tietää olevan väliaikainen, mutta siitä täysin tietämätön työantaja sijoittaa resurssejaan, luottaen pitkäaikaiseen työsuhteeseen. Se on moraalisesti katsottuna petos, jossa tieten tahtoen aiheuttaa pettymystä, surua ja ylimääräistä murhetta jollekin toiselle osapuolelle.

 

Olennaisimmat, moraalisessa vastuussa piilevät avainsanat ovat avoimuus ja rehellisyys muita kohtaan.

 

Kaikki alkaa kuitenkin avoimuudesta ja rehellisyydestä ensin itseä kohtaan. Katsoa itseään peiliin kysyen, millaiset arvot minulla oikeastaan on? Elänkö oikeasti ihannearvojeni mukaisesti vai sallinko itselleni arvomaailman, jossa suljen silmäni tuosta moraalisesta vastuusta? Olenko tyytyväinen itseeni vai joudunko jatkuvasti kamppailemaan moraalisten ihannearvojeni ja paheellisten ajatusten välillä?

 

Toisaalta elämä myös muokkaa meitä jatkuvasti. Ihminen mukautuu, kehittyy, oivaltaa ja joskus uskaltautuu vasta tietyn kasvuprosessin jälkeen tekemään rohkeita päätöksiä. Sekin on inhimillistä – piiloutumatta kuitenkaan tietoisesti vastuusta, inhimillisyyteen vedoten.

 

Kirjasuositus:

MIKSI HYVÄT IHMISET TEKEVÄT PAHAA – pimeän puolemme ymmärtäminen, James Hollis, 2007

Miksi hyvät ihmiset tekevät pahaa kuva web

 

 

 

Seuraavassa kirjoituksessa paneudutaan tarkemmin ensimmäiseen yksittäiseen maalaukseen; Sigmund Freudin psykoanalyysin pohjalta syntyneeseen, omaksi tutkielmakokonaisuudeksi muodostuneeseen teokseen, nimeltä Mielen lokerot.

Mielen lokerot web - Out Of The Box
Mielen lokerot, 170 x 150 cm, akryyli kankaalle, 2019

 

 

Kirjoitukset perustuvat näyttelyyn:

Netta Tiitinen – Out Of The Box

Galleria Contempo
Avoinna yleisölle 5. – 29.9.2019 
ke – pe klo 11 – 17
la – su  klo 12 – 16
ma – ti suljettu
Lönnrotinkatu 23, 00120 Helsinki
puh. 050 322 1421
info@galleriacontempo.fi
Lämpimästi tervetuloa!
Teoskuvat:
Kuva 1: (kansikuva), osa teoksesta Eksplisiittinen arkisto
Kuva 2: osa teoksesta Sympatia
Kuva 3: osa teoksesta Empatia
Kuva 4: Synnyinlahja

Out Of The Box, osa 1 – matka mielen maailmaan

Liikkeelle työntävä voima - web
Liikkeelle työntävä voima, 90 x 160 cm, akryyli kankaalle, 2019 

 

Alun perin tämän näyttelyn idea oli laittaa aikuisia humoristisesti leikkimään lasten maailmaan, heijastaen niitä meidän kaikkien muka aikuisten ”lapsellisia” puolia, lähinnä huumorin kuvakieltä käyttäen.

Mutta sitten kaikki ei mennytkään ihan putkeen. Tuli elämäntilanne, jossa oli jälleen kaivettava esille, henkisen kirjahyllyn uumeniin hautautunut tutkielma omasta identiteetistä ja itselle tärkeistä asioista.

 

Eksplisiittiset arkistot web - Out Of The Box
Ekplisiittinen arkisto, 55 x 75 cm, akryyli kankaalle, 2019 

 

Oli kysyttävä itseltä, mitkä asiat ovat niitä syvimpiä intohimoja? Mitkä asiat ovat jo nuoresta pitäen kiinnostaneet? Niinpä sukelsin yhden intohimoni äärelle, länsimaisen filosofian, sosiologian, psykologian ja neuropsykologian kirjahyllyille. Tutkimaan ihmisyyttä ja mielen kiemuroita, uusia näkökulmia ja ymmärrystä laajentaen sekä erilaisten ihmisten kanssa empiirisiä ajatuksia vaihtaen, pyöritellen ja analysoiden.

 

Lukemisen ja opiskelun intoa - Out Of The Box - 1 web

 

Sen seurauksena näyttely lopulta suuntautui eräänlaisena omana toimintaterapiana, ihmismielen tutkimiseen. Lähinnä painottuen identiteetin koostumukseen, defensseihin ja psyykeen ymmärryksen lisäämiseen.

 

Oma lokero web
Oma lokero, 25 x 40 cm, akryyli kankaalle, 2019

 

Jokaisella maalauksella on hyvinkin laajoja ajatuksia, joista olen päättänyt näyttelyn edetessä, avata ajatuksiani yksityiskohtaisemmin, blogikirjoitusten muodossa. Toivoisin niistä olevan iloa ja ajatuksia avartavaa hyötyä myös muille, mitä erilaisimmissa elämäntilanteissa seilaaville ja ihmisyyden syvintä olemusta pohtiville, oman elämänsä nuuskamuikkusille ja pikkumyille.

 

 

Out Of The Box

5.-29.9.2019

Galleria Contempo

Lönnrotinkatu 23
00120 Helsinki
www.galleriacontempo.fi
Puh. +358 400 361 080

Avoinna yleisölle:

KE–PE 11–17, LA-SU 12–16

Muulloin sopimuksen mukaan

Älä jätä yksin!

 

Yksinäisyys koskettaa lähes jokaista meitä jossain vaiheessa elämää. Yksinäisyyden ilmenemismuotoja on monia, joista aihepiirin erilaisia tutkimuksia koostetusti käsittelee muun muassa kirja, Yksinäisten Suomi.

 

Yksinäisyyttä voi kanssaihmisten olla vaikea ymmärtää, sillä yksinäisyydeksi käsitetään ja hyväksytään yleisesti vain absoluuttinen yksinäisyys. Läheisen tuskaa voi olla vaikea uskoa ja sisäistää, jos ulkopuolelta näyttää siltä, että kaikki näyttäisi näennäisesti ja pintapuolisesti olevan ihan ok.

 

ystava1

 

Ihminen, joka laittaa satunnaisesti sosiaaliseen mediaan kuvia kivoista kokemuksista, myös ystävien kanssa yhdessä, ei vielä kerro mahdollisesta, taustalla enimmäkseen vallitsevasta yksinäisyydestä ja vakavasta masennuksesta.

 

Nuori nainen kertoi taannoin eräässä haastattelussa, että syvästikin masentunut ihminen kuitenkin yrittää näyttää ihmiseltä ja selviytyä jotenkuten arjessa. Se, että käyttää ripsiväriä ja hymyilee työpaikalla, koetaan ehkä jopa hieman halveksien, että sellainen ihminen ei voi olla masentunut.

 

Itse avunhuutona yritin yksinäisyydestäni läheisilleni ja ihmisille puhua. Yleinen kommentti oli, että ”kun ei oikein tiedä miten auttaa.” Suurin apu olisi ollut läsnäolo, kylään kutsuminen, yhteistä tekemistä keksien. Lopulta moni käänsi selkänsä, sulki silmänsä. Onneksi eivät kaikki. Onneksi oli vielä ystäviä, jotka jaksoivat tukea ja ymmärtää, vaikka heillä itselläänkin oli vaikeita elämäntilanteita.

 

ystava2

 

Harva uskaltaa puhua epätoivostaan, saatika itsemurha-aikeistaan. Enkä nyt omien kokemuksieni kautta yhtään ihmettelekään, sillä reaktiona on usein viha. Syytetään itsekkääksi – ”ajattelisit minkä tuskan aiheutat lähimmäisillesi?!” Lähimmäisille, jotka eivät toistuviin avunpyyntöihin vastanneet, jotka eivät auttaneet. Tai heidän tarjoamansa apu oli sellaista, joka ei vastannut tarpeeseen.

Neuvona on yleensä, että pitäisi ottaa vaan itseään niskasta kiinni tai hankkiutua hoitoon. Aivan kaikkea ei myöskään pelkällä asenteella ja ”itseään niskasta kiinni ottamisella” pelasteta, eikä lääkitys ja “hoitoon meneminenkään” asioita ratkaise. Elämäntilanteet harvoin korjaantuvat lääkkeillä ja satunnaisilla terapiakäynneillä. Ehkä joillekin siitä on ollut apua. Toiset ovat taasen kokeneet, että lääkityksen myötä meni se lopullinenkin kyky tuntea mitään parantavaa iloa. Kaikkea itsekin kokeilin. En mistään kuitenkaan sellaista apua saanut, joka olisi ongelman aiheuttaneen tilanteen korjannut.

Kun ihminen tarvitsee apua yksinäisyyteen ja siitä aiheutuneeseen masennukseen, hän tarvitsee ensisijaisesti seuraa – ihmissuhteita, joihin voi luottaa. Ihmisiä, jotka ymmärtävät, sen sijaan, että tuomitsisivat. Ihmisiä, jotka eivät jätä yksin.

 

ystava3

 

Ekstrovertin ja sosiaalisen ihmisen yksinäinen työ, sekä yksinäisyys yhdistettynä elämän tärkeimmissä ihmissuhteissa tapahtuneeseen huonoon kohteluun, sammuttaa kyllä lopulta iloisimman ja positiivisimmankin sisäisen auringon ja hajoittaa sisukkaimmankin energiapakkauksen työkyvyttömäksi. Pahoitteluni, että en ole pystynyt, pitkään jatkuneen, yksityisen elämäntilanteeni vuoksi hoitamaan työvelvoitteitani niin hyvin kuin olisin halunnut. Lämmin kiitos kärsivällisyydestä ja ymmärryksestä kaikille asiasta tietäneille!

Tie elämänilon rakentamiseen on vielä pitkä ja varmasti kivinen. Mutta kyllä kai tästä vielä noustaan! Vielä olisi niin monta ideaa toteuttamatta ja tulevasta näyttelystäkin on vain pakko selvitä, kun galleristi ehti lähettää kutsutkin, juuri ennen kuin olisin koko näyttelyn perunut.

HAPPY TOGETHER -näyttelyn vierailevat taiteilijat

FullSizeRender[2].jpg

Jaettu ilo on moninkertainen ilo, jaettu murhe on puolikas murhe. 

Yhdessä teemme ihmeitä, yhdessä teemme enemmän. 

Yhdessä kaikki on vaan yksinkertaisesti niin paljon kivempaa!

Tässä individualismiin, itsekkyyteen ja yksinäisyyteen vinksahtaneessa maailmassa lienee hyvä välillä muistuttaa Tommy Tabermania siteeraten, että:

”Ihminen tarvitsee ihmistä

ollakseen ihminen ihmiselle,

ollakseen itse ihminen.”

 

 

Siksi olen kutsunut, Happy together -näyttelyni, kuhunkin aihealueeseen mukaan vierailevan taiteilijan. Siis viisi ihanan erilaista ja mielenkiintoista taiteilijasielua! Heidän kunkin kanssa käydyt inspiroivat keskustelut sekä työskentelytapoihin ja ajatusmaailmaan tutustuminen, ovat olleet sekä mieltä että omaa ammattitaitoa kehittäviä. Kaikilta olen oppinut uusia tekniikoita, uusia ajatuksia ja samalla tutustunut viiteen hyvin erilaiseen ihanaan ihmiseen.

 

 

MARIA WOLFRAM

 

Happy together Maria Wolfram ateljeeaamiainenjpg

Näin Marian töitä ensimmäistä kertaa vakiokehystäjäni luona Ars Longassa. Olin kuumeisesti miettinyt, kenet ihmeessä löytäisin vierailevaksi taiteilijaksi näyttelyn värikkääseen NAISENERGIAA -teemaan, joka on saanut lähtöideansa kehitysmaiden naisyrittäjyydestä ja naisten yhteisöllisyydestä.

Marian, rohkeat, naiseutta tutkivat ja erilaisten kulttuurien kuoseja hehkuvat, omasta tyylistäni kyllin poikkeavat maalaukset, olivat täydellinen löytö! Soitin Marialle heti! Niinpä me hetimmiten päätimme tavata Marian työhuoneella, Roihuvuoren taiteilijakorttelissa, lounaaksi venähtäneen ateljeeaamiaisen merkeissä.

Ateljeessa oli teos, jossa oli kolme naista, selkeästi eri kulttuureista, oli näyttelyyn napakymppi. Siitä tuli napayksitoista, kun kävimme keskustelut teoksen syvimmästä ajatuksesta. Who is doubting? kertoo naisten kollektiivisuudesta ja tiimihengestä. Kuten me kaikki tytöt aikanaan …tai no, myös nykyään, menemme mielummin aina yhdessä kuin erikseen …myös vessaan.

Naisten kollektiivisuudesta kertonee myös erilaiset ryhmittymät, kuten Naisyrittäjät. Naiset saavat yhteisöllisyydestä voimaa, energiaa ja rohkeutta – jos joku epäilee, muut rohkaisevat.

Perusvärikartastani poikkeava värikkyys taasen oli tutkimusmatka värien voimaannuttavaan maailmaan. Kehitysmaiden värikkäissä vaatteissa ja kirkkailla väreillä maalatuissa hökkelikylissä lienee, olosuhteista huolimatta, ihmisten iloisuuden salaisuus. Toinen olennainen seikka lienee myös vahva yhteisöllisyys. Molemmat tuovat iloa ja energiaa elämään.

Lisää Maria Wolframista: www.mariawolfram.com

Maria Wolfram yhteiskuva - 1

 

 

PANU RUOTSALO

 

Happy together Panu Ruotsalo ateljeeterveiset

Oli ilo tutustua ja saada uusi facebook-kaveri vuonna 2012, Gumbostrand Konst & Formin avajaisnäyttelyssä. Panu, tuo iloinen, sosiaalinen ja avoin muusikko, kokki, & moniosaaja, osoittautuikin Facebookin kautta lopulta melko filosofiseksi, herkäksi ja aikojen saatossa huimasti kehittyneeksi ammattitaiteilijaksi. Panun uusi tyyli teki vaikutuksen, samoin kuin alitajuntaa tutkiva filosofia teosten taustalla. Täydellinen vierailija ARJEN FILOSOFIAA -teemaan, joka käsittelee leikkisästi elämän erilaisia ilmiöitä, juurikin psykologisesta näkövinkkelistä.

Niin sovittiin ateljeevisiitti Billnäsin Hollywoodiin, Panun ateljeelle. Ei siis pelkkä visiitti, vaan tarkoituksena oli kokea uudenlainen, taiteellinen maalausprosessi, jossa suunniteltiin yhdessä kuvapari, molempien täydentäessä omaa teosta toiseen mukautuen. Ajatuksena oli alitajuiset vaikutteet, jotka ohjaavat meidän jokaisen toimintaa ja tulkintaa, osittain tiedostetulla, suurimmalta osin kuitenkin tiedostamattomalla tasolla.

Lisää Panu Ruotsalosta: www.panuruotsalo.com

Happy together Panu Ruotsalo ateljeevisiitti

 

 

RAIJA TILLI

 

Happy together Raija Tilli

Niinkin normaalista poikkeavan ja spontaanin asian merkeissä, kuin asuntonäyttö, löytyi RECYCLE-teeman vieraileva taiteilija. Stadilaisen yksiön olohuoneateljeessa, lehtileikkeistä mielenkiintoisia mosaiikkikollaaseja, omaksi ja läheisten iloksi sommitteleva Raija Tilli on hionut taitojaan vuosikymmenet. Hän ei ollut edes yrittänyt tehdä harrastuksestaan sen kummempaa taiteilijan ammattia näyttelyineen, koska mielsi, että jos ei ole taiteilijan koulutusta, ei voi olla taiteilija.

Silloin päätin, että mielenkiintoisten teosten lisäksi, hänellä on tässä näyttelyssä toinenkin tärkeä tehtävä. Halusin nostaa tällaisen timantin esille, viestiksi kaikille niille, jotka empivät ammatin itseoppimista siellä, missä lakisääteistä koulutusta ei tarvita – rohkeasti vaan toteuttamaan unelmia! Yksikään luonnonlahjakkuus ei saa enää jäädä neljän seinän sisälle ujostelemaan.

Maailma tarvitsee uusia ideoita, joilla hyödynnetään jo olemassa olevia materiaaleja. Vielä tarvitaan maailmaan monta omissa olohuoneissa syntynyttä uusiomateriaali-innovaatiota, muodollisesta pätevyydestä riippumatta!

Happy together Raija Tilli yhteisteos

 

RITVA KOVALAINEN

 

Happy together Ritva Kovalainen ateljeeterveiset

Uusi taiteilijatuttavus näyttelyn METSÄ-teemaan, löytyi Gumbostrandin taiteiljakaartista. Etsin monipuolisuuden vuoksi vierailevaksi taiteilijaksi valokuvaajaa. Ja mikä parasta, löytyi juuri sellainen, taiteellisella silmällä luontoa tutkiva, Suomen luonnonsuojeluliitossakin pitkän elämäntyön tehnyt Ritva Kovalainen.

Myös Ritvan luona käynti, oli kaikissa haasteellisissa luonnon järjestämissä keliolosuhteissa, mieleen ikuisiksi ajoiksi painunut kokemus. Iltapala venyi täälläkin yöpalaksi ja juttua olisi riittänyt yhtä paljon kun Suomessa on mustikoita. Niin, mustikoita – ilmaista ruokaa metsät täynnä, johon luonnosta vieraantuneet sukupolvet menevät vain lähinnä elämysmatkalle.

Siellä sitä Kemiönsaaren takametsissä, rähistiin ja jaettiin näkemyksiä turhautuneena politiikasta ja asenteista, tullen lopulta siihen lopputulemaan, että meillä on enää pieni ja hento ote luonnon pelastamiseksi ja jo liian monella ihmisillä niin ikään, pieni ja hento luontosuhde.

Lisää Ritva Kovalaisesta: www.ritvakovalainen.com

Happy together Ritva Kovalainen yhteisteos

 

 

SAMULI ALONEN

 

Happy together Samuli Alonen ateljeevisiitti- 1

Jo menneiltä vuosilta tuttu yhteistyökollega, Citybirdeistäkin tuttu Samuli Alonen, mahtipontisine lohiveistoksineen, täydentää kattausta loistavasti kolmiulotteisella ilmaisullaan. Keskisuomalaisen sisämaataiteilijan suhde Itämereen kuitenkin mietitytti, mutta löytyihän sekin spontaanisti Samulin mielikuvista; 24h lemmenlaivaristeilyt! 😀 😀 😀

No mikä sen parempi veistos aiheeseen kuin Kutupari ja maalauskuvapariksi syntyi nuori kalamies, nimellä Illan saalis, Baltic Romanticin lipuessa taustalla kohti auringonlaskua. Itämeren suojelu on hyvä ottaa tosissaan, kunhan muistaa pitää kaikessa tekemisessä, kepeän pilkkeen silmäkulmassa, että jaksaa tehdä töitä loppuun asti 😉

Huumori nimittäin tekee onnelliseksi ja yksinään on vaikeampaa nauraa edes muiden vitseille kuin porukassa omille jutuille. Fanny together = Happy together

Lisää Samulista: www.designalonen.fi/samuli-alonen/

Kuvaa teosparistamme ei ole, mutta tule paikanpäälle katsomaan vaikka lauantaina 18.5.! 😉

Happy together näyttelykierros 18.5. - 1

Netta Tiitinen – Happy together

28.3.-2.6.2019

Gumbostrand Konst & Form

Vainuddintie 72

www.konstoform.fi

www.nettatiitinen.fi

 

Leipää ja sirkushuveja – ”Mikä ihmeen tarve joillain on olla esillä?”

Avoimena ihmisenä en ole koskaan kokenut tarvitsevani kovin rajoitettua yksityisyyttä. Kuulen tuon tuosta kommentteja, varsinkin tiettyihin julkisuudenhenkilöihin liittyvien uutisointien yhteydessä; ”mikä ihmeen tarve joillain on olla esillä?” Itse ajattelen, että ”mikä tarve joillain on pysyä piilossa?” Näihin kysymyksiin kulminoitunee kai introvertin ja ekstrovertin konkreettisin ero.

 

Mihin niitä esillä olijoita sitten tarvitaan?

Leipää ja sirkushuveja – siitä koostuu ihmisen elämä.

Millaista olisi arki ilman musiikkia, taidetta, urheilua, teatteria, standuppia, kirjailijoita tai tv-ohjelmien mediapersoonia? Melko harmaata – uskoisin.

Taiteen ja kulttuurin juuret yltävät viihdettä syvemmälle, mutta antiikin Kreikasta alkanut urheiluviihde sai Rooman valtakunnan myötä enemmän ammattimaisen tapahtumatuotannon piirteitä ja lopulta nykyaikaisen populaarikulttuurin siemenen voisi katsoa lähteneen itämään 1800-luvun teollistumisen myötä, kun työväen vapaa-aikaan tuli tarve uudenlaisille, elämää piristäville aktiviteeteille.

 

Sami Hedberg muotokuva
Leijonankesyttäjä – Sami Hedberg, akryyli kankaalle, 90 x 70cm, Netta Tiitinen, 2016

Joskus tuntuu, että kaikki sirkushuvit hukkuvat itsestäänselvyyksinä arkeen. Olisi ehkäpä jopa vaarallista aliarvioida tuota ympäristöön sulautuvaa, taiteen ja viihteen läsnäolon tiedostamatonta vaikutusta alitajuntaan, jonka huomaa vasta, jos se viedään pois. Siksi kulttuuria tuetaan, koska psykologia, filosofia sekä yhteiskunnallisesti merkittävä sosiologia, tunnustavat yksiselitteisesti, monialaisen kulttuurituotannon voimakkaan hyvinvoinnin ja kansantaloudellisen vaikutuksen, jota kaikki eivät välttämättä tiedä tai tiedosta.

Miksi joku sitten viitsii vaivautua, muiden ihmisten piristämiseksi, silläkin uhalla, että tulee lynkatuksi?

Itse koen taiteellisen työni, joksikin selittämättömänä, omasta tahdosta ja tiedostetuista tavoitteista riippumattomana kutsumuksena, joka on kypsynyt ja kehittynyt pikkuhiljaa, mukautuen ja muuntuen, eteen tulleiden kokemusten ja havaintojen myötä.

Kerrottakoon se nyt, ainakin omasta puolestani, että itselläni ei ole tarvetta olla esillä, ainakaan missään narsistisiin piirteisiin viitattavissa tarkoitusperissä, vaan yksinkertaisesti en näe tuntemattomia ihmisiä muukalaisina, vaan ihmisinä. Tuo ihmisyyden empaattinen, yhteenkuuluvuuden tunne on vain purkanut muurit jonkinlaisen salailun ja häpeän ympäriltä.

Monille sirkushupien tuottajille vain vähempi riittää – joillekin myös intimiteetin ja yksityisyyden saralla. On vain joku sisään rakennettu kutsumus ja halu jakaa iloa ja hyvää mieltä ympärille. Sitä täytyy vain uskaltaa laittaa itsensä likoon, toivoen siipien kantavan ja sinkoilevien haulien menevän ohi.

Teemu Selänne kenttäateljee Salmelassa
Teemu-maalausten viimeistelyä Taidekeskus Salmelassa

Julkinen avoimuus on myös eräänlainen lahja ihmisille

Koska olemme kaikki ihmisiä, meillä kaikilla on henkilökohtaisia haasteita elämässä, joihin haemme ratkaisuja. Yritämme kai eräällä tapaa opiskella, etsimällä ja kuulemalla muiden kokemuksia vastaavista tilanteista. Olisiko se mahdollista, jos kukaan ei koskaan kertoisi mitään? Olisiko anonyymit kertomukset lopulta edes uskottavia, jos niillä ei olisi kasvoja? Onko se Sinulta pois, jos jotkut ihmiset avaavat omaa elämäänsä muille?

Kukaan ei myöskään pakota lukemaan iltapäivälehtien julkkisjuoruja. Jos niitä ei kuitenkaan kukaan haluaisi lukea, ei iltapäivälehtien juorujournalismia olisi kaiketi edes koskaan syntynytkään. Silti monet rähisevät, että ”ketä kiinnostaa?!” …ja lukevat silti.

Mutta onneksi täällä on jokaiselle jotakin. Yksi katsoo formulaa, toinen kerää nukkeja, kolmas tykkää urkuharmoneista ja neljäs vuorikiipeilystä. Ja sitten on se viides, Lumikin äitipuoli, jota kiinnostaa mm. julkkisten ja itseään tyytyväisempien, iloisempien ja ”paremmin menevien” pilkkaaminen.

Kerro kerro kuvastin ken on maassa kaunehin, kellä menee paremmin?

Teemu Selänne Teemu as a kid
Osa teoksesta Teemu as a kid, 50x70cm, akryyli kankaalle, 2018, Netta Tiitinen

Ihmiset tarvitsevat esikuvia

Yksi ihminen, jonka elämäntyyli tuntuu kovasti ärsyttävän joitain, on sellainen urheilija, joka monen esikuvana, on saanut monta lasta ulos liikkumaan. Unohtamatta niitä hetkiä, kun lauma aikuisia ihmisiä on kokoontunut yhteisölliseen tapahtumaan, kannustamaan ja jakamaan iloa yhteisen, elämää piristävän asian ympärillä. Haluammeko ajatella, keneltä se huvivene tai miljoonalukaali on pois vai kenties mitä hyvää hän on maailmaan tuottanut, suoraan ja välillisesti?

Lämmin kiitos, Teemu Selänteelle! Olet varmasti tuonut monen lapsen ja nuoren elämään uskoa tulevaan sekä pelastanut heidät sohvaperunaelämältä – tehnyt monta, oman elämänsä ”Stanley Cup -voittajaa” ympäri maailman.

Kiitos kaikkien niiden lasten, nuorten ja kunnollisiksi aikuisiksi kasvaneiden puolesta, joiden elämään olet tuonut iloa, toivoa ja rohkeutta!

Ja anteeksi niiden ihmisten puolesta, jotka pahansuopaisesti arvostelevat; ”miksi ihmeessä joillain on tarve olla esillä?”

Ollaan mielummin kiitollisia 😉

Teemu Selanne portrait
Teemu Selänne, 100 x 140 cm, akryyli kankaalle, Netta Tiitinen, 2018

Teemu Selänteen muotokuva ja henkilökuvatutkielmat ovat nähtävissä Taidekeskus Salmelassa aina 12.8.2018 asti, jonka jälkeen virallinen muotokuva on nähtävissä myös Helsingissä, uuden Urheilumuseon avajaisnäyttelyssä.

Taidekeskus Salmela

Mäntyharjuntie 25

+358 50 3388 114

info@taidekeskussalmela.fi

facebook.com/taidekeskussalmela

Instagram @taidekeskussalmela

Pojat laittoivat viime yönä jaloilla ja käsillä koreaksi

puheenaihetusivu
Osa teoksesta Puheenaiheet, 70 x 90 cm, akryyli ja kollaasi kankaalle, 2013, Netta Tiitinen

Viimeyön jännitysnäytelmä on tiivistynyt somessa leviäväksi BBC:n ”lyhytelokuvaksi,” joka on jo herättänyt paljon tulkintoja ja spekulointia. Jokaiselle katseen harhailulle ja käden heilautukselle on varmasti jo monta teoriaa.

Samaan aikaan Ylen uutisoinnin mukaan, presidentti Sauli Niinistö muistutti diplomaatti-päivällisillä, että oleellisinta vuoropuhelussa on se, ettei vuoropuhelua voi rajoittaa vain niiden välille, jotka ovat jo valmiiksi samaa mieltä.

Rakentava yhteisymmärrys asioihin harvoin syntyy puskista huutelemalla ja käpyjä heittelemällä, mutta julkisilla kannanotoilla ja viesteillä on myös paikkansa ja symboliset merkityksensä, suurten kokonaisuuksien hallinnassa.

Twitter web
Mielensä pahoittanut, syksyn 2017 Some-näyttelyn Twitter-teos, 20 x 26 cm, Netta Tiitinen, 2017, akryyli kankaalle.

Poliittinen peli on omalla tavallaan ärsyttävää, mutta joskus tarpeellistakin. Se näyttää olevan (ja välillä varmasti onkin) ajanhukkaa, mutta ehkä sillä onkin juuri tarkoitus pelata aikaa ja lykätä mahdollisesti vahingollisia päätöksiä. Se ei liene huono asia silloin, kun kyse on jostain kansalaisryhmän edunvalvonnasta, ainakaan heidän omasta mielestään.

Mutta jos poliitikko ajaa itselleen ja äänestäjilleen tärkeäksi katsomiaan asioita, sitä kutsutaan someälämössä ”oman edun tavoitteluksi.”

Someälämölössä olen törmännyt viime aikoina usein myös kommenttiin, kuten ”mikä ihme joillain on tarve olla esillä?” Viittaan tällä Hjallis Harkimon eroon Kokoomuksesta ja Nyt-liikkeen perustamiseen. Kerrottakoon kaikille niille mölisijöille, että varsinkin tässä kohtaa, esillä olossa on kyse kuitenkin ammattiin liittyvästä, ihan normaalista ilmiöstä. Kertokaa hyvät ihmiset, miten viesti saadaan esille menemällä puskaan piiloon? Liekkö kyse sitten vain suomalaisten perisynnistä; kateudesta? En tiedä. Mutta persoonat ja näkemykset kohtaavat, se on selvä.

Tietolahde web
Tietolähde, Netta Tiitinen, 50 x 70 cm, akryyli kankaalle, 2017

Se, millaisia persoonia tuolla mediassa ja somessa huutaa kilpaa, onkin sitten toinen asia. Suosittelen lämpimästi kaikkia lukemaan Thomas Eriksonin kirjoittaman, suositun kirjan; Idiootit ympärilläni. Se auttaa jonkin verran avaamaan silmiä ja ymmärtämään erilaisia ihmisiä paremmin.

Se auttaa ymmärtämään myös osittain sen, miksi yksityiskohtiin takertuvan insinöörin voi joskus olla vaikea ymmärtää ilosta poksuvaa ja välitöntä taiteilijapersoonaa. Molempia kuitenkin tarvitaan. Erilaisuus on oikeasti rikkaus, eikä vain loppuun kulunut fraasi.

Eilisessä Enbuske, Veitola & Salminen -ohjelmassa kuultu Waltteri Torikan ja Jarkko Aholan haastattelu ja duetto todistivat sen, kuinka vastakohdat parhaimmillaan täydentävät toisiaan. Ja oikeastaan siinä sen kaiken viehätys juuri onkin.

Elämä opettaa ja aika parantaa. Nuoruus on tauti, josta paranee vanhetessaan

Myönnän itse olleeni nuorena todella ehdoton mielipiteissäni. Ajan eroosio hioo kulmia. Nykyään pohdin vahvasti asioiden monia vaikuttimia. Erittäin laajalta yhteiskunnan sosioekonomisilta ja ideologisilta pelikentältä koostuva ystävä- ja tuttavapiirini, on osaltaan auttanut näkemään asioita monelta kantilta.

Kuinka monta pakolaistaustaista maahanmuuttajaihmistä, kaikkine tarinoineen, tunnet? Tai onko ystäväpiirissäsi vaihto-oppilaita tai muualta maailmasta työkomennukselle tulleita tuttavia? Entä poliitikkoja, lastentarhaopettajia, menestyneitä ja konkurssin tehneitä yrittäjiä, alkoholisteja, pörssiyrityksen toimitusjohtajia, varastotyöntekijöitä, työttömiä maajohtajia tai työttömiä kampaajia? Kannattaisi olla 😉

Timo Heinonen Eduskuntavierailu

Ainakin kansanedustaja Timo Heinosella on kokonaiskuva hyvin hallussa. Politiikkaa läheltä ja kaukaa seuranneenani, olen huomannut, että taiteessa ja politiikassa on paljon yhtäläisyyksiä. Itseasiassa edustajan työ on omalla tavallaan hyvinkin luovaa kokonaiskuvan maalaamista, jossa on otettava huomioon kultainen leikkaus ja eri väristen näkökulmien tasapaino. Tämä valkeni varmasti monelle ihmiselle, jotka kutsuin Timon vieraaksi, tutustumaan toissapäivänä Eduskuntataloon ja kansanedustajan työhön.

Mikä sitten avuksi vastakkainasettelun, mellakaksi paisuvan turpaanlyöntikilpailun ehkäisemiseksi?

Kaikkia asenteita kannattaa oppia ymmärtämään, vaikka kaikkea ei tarvitsekaan hyväksyä. Asettumalla hetkeksi toisen ajatusmaailmaan, auttaa rakentamaan paremman kokonaiskuvan. Olemalla avoin ja utelias erilaisille näkemyksille, pysyvät ajatukset raikkaina.

Sanoisin, että omiin näkemyksiin kannattaa laittaa, pisteen tai huutomerkin sijaan, perään pilkku tai vaikka kysymysmerkki, sillä muuten saattaa olla vaikea sopeutua ja selvitä, alati muuttuvassa maailmassa. Vai mitä kenties sinä ajattelet asiasta?

uhka vai mahdollisuus blog
Uhka vai mahdollisuus? Netta Tiitinen, 70 x 90 cm, akryyli ja kollaasi kankaalle, 2013