Mustien ja valkoisten sävyjen monimuotoisuus – JOKO TAI vai SEKÄ ehkä, osa 1

Äidillä ja pojalla on yhteinen harrastus. Luonnon tutkiminen on mielenkiintoista myös lapsille ja teineillekin.

LUONTOTUTKIJA

Mitä tarkempaa ja lähempää asioita tarkastelee, huomaa, kuinka valkoisien ja mustien sävyjä on yhtä paljon kuin jäkälä- ja sammallajeja maailmassa.

Jäkäliä ja sammalia tutkiskellaan jo peruskoulussa, mutta melkoisen moni asia vuosien saatossa unohtuu. Mieleen on ehkä jäänyt eri lajien ja niiden latinankielisten nimien pänttääminen, kun tärkeintä olisi kuitenkin ymmärtää ja muistaa, mikä on niiden toimintalogiikka ja tehtävä ekosysteemissä.

Olen aina ollut kiinnostunut jäkälistä. Niissä on jotain kiehtovaa. Ne todella ovat sitkeitä, hitaasti kasvavia, ääriolosuhteiden selviytyjiä, jossa menestyksen salaisuutena on mielenkiintoinen levien ja sienien symbioosi.

Ajattelin innoissani opetella kaikki sammal- ja jäkälälajit, kunnes tajusin, että päälajeja on satoja ja kaikkine alalajeineenkin niitä on kymmeniä tuhansia. Tuo sama ilmiö on käynyt monen muunkin kiinnostavan asian kohdalla: filosofiassa, psykologiassa, neurotieteissä, geologiassa, luonnontieteissä, politiikassa, taloustieteissä – kaikessa! Mikään niistä ei ole ollut niin yksinkertaista, vaan kaikkine historioineen, kausaliteetteineen ja yhteisvaikutuksineen, ne luovat ikään kuin loputtoman, erilaisista mustista ja valkoisista sekoittuvien harmaiden sävyjen verkoston, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Jäkälät ovat myös erittäin herkkä ilmanlaatuindikaattori. Kun tasapaino järkkyy, sen syy-seuraussuhteiden jatkumo on kuin monihaarainen dominoefekti; aivan kuten monessa muussakin ekosysteemissä; oli sitten kyse taloudellisista, sosiaalisista tai luonnon monimuotoisista ekosysteemeistä. Myös henkilökohtaisen elämän ekosysteemi voi joskus muuttua sosiaalisten ilmansaasteiden vuoksi, kukoistuksesta selviytymistarinaksi, jossa luovuuden naava saattaa hävitä pitkäksi aikaa ja luottamuksen rihmajäkälä kuolla sukupuuttoon.

Tämä näyttely on kokenut idean syntymisestä lähtien nyt monenlaisia harmaan sävyjä kaikilla elämän osa-alueilla. Kaikesta huolimatta se ainakin suurimmalta osin toteutui. Se on ollut kuin luonnon sitkeiden jäkälien hidas kasvutarina, johon astui mukaan, sitkeydestä huolimatta, elämän vääjäämätön kiertokulku, jossa keskuudestamme poistuu joskus odottamatta, rakkaita perheenjäseniä. Silloin aika hetkeksi pysähtyy ja suunnitelmat muuttuvat. Myrskyjen vahvistaman sukupuun neulasia tippuu ja uusia syntyy.

Luontotutkija, 20x20cm, akryyli kankaalle, 2021, Hinta 600 €

“Elämä ei ole mustavalkoista, vaan siinä on paljon eri harmaan sävyjä”

Netta Tiitinen, JOKO TAI vai SEKÄ ehkä, 21.4.-22.5.2021, Keskus Galleria, Tampere

Lue lisää näyttelystä: JOKO TAI vai SEKÄ ehkä

JOKO TAI vai SEKÄ ehkä, 21.4.-22.5.2021 Keskus Galleria Tampere

Kuluneeseen talveen on mahtunut niin mustaa kuin valkoistakin, mutta myös paljon eri harmaan sävyjä.

Mustavalkoinen ajattelu ja polarisoituneet näkemykset näkyvät mediassa ja ovat korostuneet sosiaalisen median keskusteluissa, joissa mustan ja valkoisen väliset harmaan eri sävyt helposti unohtuvat.

Näyttelyn teeman ja siihen liittyvien kirjoituspohdintojen tarkoituksena on herättää ajatuksia mustavalkoisuudesta, kaikissa siihen teeman liittyvissä harmaan sävyissä. Tuota pohdintaa on sävyttänyt monien kanssa käydyt ajatusten vaihdot ylipäätään siitä, mitä mustavalkoisuus kenellekin tarkoittaa? Ja siinä piilee juuri se taika, jolla päästään pois tiukan mustavalkoisesta ajattelusta; tutustumalla ihmisten erilaisiin kuvakulmiin ja niiden taustalla oleviin arvoihin, ajatuksiin, näkemyksiin ja niihin vaikuttaneisiin tekijöihin. 

Asiaan perehtyminen on ollut itselleni pitkälti haastatteluja ja kuuntelemista, mutta myös haastateltavan ajatuksia haastavia vastakysymyksiä, jolla ehkä jokainen haastateltavakin on toivon mukaan saanut lisää harmaan sävyjä omiin ajatuksiin. Samalla heidän näkemykset ovat tuoneet myös omaan väripalettiini paljon lisää sävyjä.

Toisin sanoen, näyttelyn tarkoituksena on tuoda esille ikuisen opiskelun, uteliaisuuden ja monipuolisen tiedon keräämisen tärkeys, myös niillä osa-alueilla, jotka ovat ehkä omia ajatuksia vastaan, jotta polarisoivaa keskustelua hillitsevä ymmärrys voisi kehittyä.

Maailma ja kaiken kokoisten yhteisöjen yhteiselo paranevat vain ikuisella opiskelulla ja ymmärryksen lisäämisellä.

Tämän päivän teeman mukaisesti, näyttely löytyy avajaisten jälkeen myös 3D:nä. Lisäksi kirjoituksia ja videoita julkaistaan somekanavissa koko näyttelyn ajan.

Näyttely on myös livenä auki normaalisti gallerian aukioloaikojen ja mahdollisten kävijämäärärajoitusten mukaisesti.

Kyttälänkatu 11
Tampere

ti, ke, pe 11.00-17.00
to 11.00-18.00
la 11.00 – 15.00
su – ma suljettu

Sovittaessa olemme avoinna myös aukioloaikojen ulkopuolella. Soita 0400 455 543 niin sovitaan aika.

Toivotamme kaikki lämpimästi tervetulleiksi!

Tervetuloa myös 3D-virtuaalinäyttelyyn! Pääset sinne TÄSTÄ linkistä

JOKO TAI vai SEKÄ ehkä, L150 x K70 cm, akryyli ja hiekka kankaalle, 2021

Filosofian, tieteen ja kansansivistyksen perhekriisi

Jussi Ahlrothin Helsingin sanomien artikkeli 6.2.2021 Ihmiselämän syvällisten kysymysten pohtiminen on valunut filosofeilta self help-kirjoihin ja luonnontieteisiin – ”Meidän pitäisi palata totuuden voimaan,” on elävöittänyt keskustelua filosofian tilasta, tasosta ja tarkoituksesta.

Jo pitkään mielessäni pyörinyt aihe filosofian tilasta 2000-luvulla sai tuon loistavan artikkelin  myötä, kaikessa kiteytetyssä monipuolisuudessaan, virkistävää lisäpotkua omiin pohdintoihini. Tosin hämmennystä filosofisen ammattikunnan keskuudessa virinneessä keskustelussa aiheutti hyvinkin epäfilosofinen, populaarisen, ajattelua virittävän kirjallisuuden alentava arvostelu. Väkisinkin mieleeni nousee sana ylimielisyys. Onko filosofia nostanut itsensä jonnekin akateemiseen linnakkeeseen, jonne ei rahvaalla ole asiaa? Mihin on hävinnyt Sokrateen perintö ja filosofian yhteiskunnallinen tehtävä?

Toinen kysymys, joka nousi esille, oli koulutuksen ja tittelin luoma auktoriteettiajattelu. Mahdollistaako koulutustaso, miltä tahansa osa-alueelta, ottamaan uskottavasti kantaa liki pitäen mihin tahansa aiheeseen? Toisaalta, miksi filosofinen ajattelu pitäisi olla vain ammattifilosofin etuoikeus? Eikö ammattifilosofin tehtävä ole juuri opettaa ehdoitta filosofiaa eteenpäin, jotta ihmisillä olisi kyky opetella ajattelemaan, koulutustaustastaan tai osaamisalueestaan riippumatta? Onko asioita laajasti, ilman rajoja pohtiva filosofia asettanut kuitenkin rajat, kuka saa ajatella ja mitä, ja onko se uskottavaa? Olen kuitenkin myös vahvasti sitä mieltä, että koulutus ja oppiarvo ei tee kenestäkään automaattisesti taitavaa tai ammattitaitoista. Maailma muuttuu ja koulutuksetkin vanhenevat. Parasta ammattitaitoa on jatkuva opiskelu ja sopeutuminen jatkuvaan muutokseen sekä kehitykseen, myös filosofian saralla.

Onko tiede filosofialle uhka vai mahdollisuus?

Yksi jutun mielenkiintoinen ydin on luonnontieteiden, omien sanojeni mukaan ilmaistuna, ehkä jonkinlaisessa ylivallassa. Viekö ’kaiken selittävä’ luonnontiede perinteisiltä filosofian kysymyksiltä pohjan? Pelkääkö rakkausfilosofi, että rakkaudellekin määritellään kohta kemiallinen kaava, joka vie häneltä apurahat?

Ymmärrän, että historian lahjetta puristava, vanhan kansan filosofi saattaa nykytilanteessa ahdistua. Oma näkökantani on, että esimerkiksi aivotutkimus on huikea edistysaskel, joka auttaa ja kulkee käsi kädessä monien filosofisten kysymysten sekä tutkimusten tukena. 

Joskus nuorena ajattelin, että filosofia ja kulttuuri ovat ikään kuin ihan ok harrastuksia, jotka eivät tuota mitään ja luonnontieteet ovat faktaa, johon yhteiskunnan varat pitäisi keskittää. Olin silloin nuori ja naiivi. Tosin samaa, vastakkainasettelun lemuista keskustelua käydään näköjään vielä 2000-luvulla, ihan professoritasolla. Fyysiikko Kari Enqvist on arvostellut ilmeisen kärkkäästi filosofiaa ja filosofi Juha Himanka taasen kyseenalaistanut luonnontieteiden ylimielisyyttä ehdottomana totuutena, joka ei toistaiseksi ole pystynyt vastaamaan kysymyksiin, mitä ovat esimerkiksi tietoisuus tai aika? On lohduttavaa tietää, että olemme kasa hiiltä ja vettä, mutta ihminen tarvitsee jostain syystä jonkinlaisen kokemuksen merkityksellisyydestä, motivoituakseen elämään ja lisääntymään. Siihen ei tieto pelkistä hiilimolekyyleistä ja atomeista juuri auta.

Huoli perusopetuksen luonnontieteellistymisestä osui myös silmään. Onko oppikirjojen anti liian eksaktiin luonnontieteiden faktoihin keskittynyttä, jossa elämänkatsomus, filosofia, historia ja kulttuuri ovat eriytetty omaksi tieteenhaaraksi vuosilukuineen ja faktoineen?

Mihin filosofinen keskustelu on hävinnyt mediassa?

Kirjoituksessa nousee esille esimerkiksi se, mihin on hävinnyt ammattifilosofien osallistuminen julkiseen keskusteluun? Syitä pohditaan. Yhdessä asiassa kaikki tuntuvat olevan samaa mieltä; keskustelujen pintapuolistuminen, kärsimättömyys ja hektisyys ovat laajaan tutkimukseen pohjautuvalle ja monia kuvakulmia pyörittelevälle filosofialle ilmeinen haaste. ”Pitäisi antaa aikaa. Sitä ei ole.” Muotoilee toimittaja osuvasti Sara Heinämaan ajatukset. ”Median lähes hysteeriseksi kasvanut nopeus on aika lailla katastrofi ajattelun kannalta.”

Thomas Walgrenin kommentti vie myös sanat suustani: ”Me toivotaan, että asiat eivät olisi niin monimutkaisia. Me toivotaan, että joku tulisi ja kertoisi meille.” Psykologisesti on ymmärrettävää, että halutaan helppoja ja nopeita ratkaisuja. Mutta kun niitä ei ole. Näin asia kiteytetään artikkelissa. Mitä tuohon voisi enää lisätä?

Kysyisin ennemminkin, mitä on tapahtunut? Onko filosofian uskottavuus ehkä jokseenkin romahtanut? Ainakin kun seuraan herkällä korvalla ihmisten kommentteja, huokuu turuilla, toreilla ja kotisohvilla ajatus, että filosofia on ikään kuin ”pippelinpyörittelyä.” Tai ei enää jakseta kuormittavan ja hektisen arjen keskellä pohtia mitään monimutkaista. Aivot kai vain tarvitsevat kaiken suorittamisen vastapainoksi lepoa ja hömppää. Onko filosofia muuttunut vai uuden arvomaailman myötä ihmisten tarpeet muuttuneet? Ehkä nykyajan individualistisessa kulttuurissa haetaan nopeita hyötyjä itsen kehittämiseen ja onnen saavuttamiseen, kuten Ahlrothin kirjoituksessakin todetaan. Ehkä filosofia täytyy vaan nykyään annostella mausteena ihmisten arkiruokaan, välipaloihin ja sohvaperunoiden sipsipusseihin.

Itseopiskelun sudenkuoppa

Sitten päästään myös aiheeseen, joka osuu omaan missiooni. ”Viime aikoina on kuitenkin nähty, miten itsenäisen ajattelemisen eetos on johtanut ongelmiin.” Tuumaa Ahlroth. Ihmisen omaa elämää koskevat syvälliset kysymykset, eettinen pohdinta arvoista ja merkityksestä, on kehystetty hyvinvoinnin ja kehittymisen kielellä self helpiksi.” Hän jatkaa.

”Uusi media ja some on antanut kaikille mahdollisuuden esiintyä asiantuntijoina.” Toteaa taasen Ilkka Niiniluoto.

Tuomas Nevalinna lähenee niin ikään kuumaa pistettä. ”On rokotekriittisiä, jotka sanovat että ’do your own research.’ He näennäisesti toteuttavat sen valistuksen täysi-ikäisyyden vaatimuksen, että ajattele itse, tutki itse.”

Filosofit ovat rohkaisseet ihmisiä ajattelemaan ja olemaan kriittisiä, mutta miten tässä näin kävi? 

Mitä meni valistuksessa pieleen? 

Näyttelyni THiNK! – Ajatteleminen ei vaadi tutkintoa, keväällä 2018, rohkaisi ihmisiä itseopiskeluun, perspektiivin laajentamiseen ja sitä kautta ajattelun järkeistämiseen. Että sivistystä ja älykästä ajattelua ei vain ulkoistettaisi tutkinnon suorittaneille ja sorruttaisi lyhytnäköiseen ja puutteellisen tiedon varassa mouhuavaan älämölöön kansan keskuudessa. Siihen tähtää osaltaan myös suomalaisen perusopetuksen ja koulutuksen sivistystyö.

Peruskoulun opetussuunnitelma on myös muuttunut ulkoa opettelusta tiedon etsimiseen ja sen soveltamiseen käytännössä; opettamaan oppilasta ajattelemaan itse, autoritäärisen sanelun ja tiedon pänttäämisen sijaan. Koekysymysten mitä? sijaan kysytään enenevissä määrin miksi? Toisin sanoen, tiede ja filosofia ovat lähentyneet toisiaan. 

Ehkä sivistyksen ja itseopiskelun valistus tarvitsee kuitenkin vielä hiontaa.

Ehkä seuraava näyttelyni onkin nimeltään THiNK! – Ajatteleminen ei vaadi tutkintoa – se vaatii järkeä.

Sitä ennen kuitenkin paneudutaan mustavalkoiseen ajatteluun huhtikuun näyttelyssä JOKO TAI vai SEKÄ ehkä, 6.-30.4.2021, Keskus Galleria, Tampere. Siitä lisää tuonnempana 😉

Hetkestä ikuisuuteen

Gumbostrand Konst & Formin perustajan John Hartwallin muistoksi syntyneet teokset mukailevat aiheita, jotka olivat Johnille tärkeitä ja hänen toivomiaan, kuten  luonto, meri, saaristo, perinnekäsityöt ja puuveneet.

Kiitos, John! Ihanien turinatuokioiden ja hyvien muistojen lisäksi, jätit jälkeesi paljon mittaamattoman arvokasta ja toivottavasti myös esimerkin ja inspiraation siemenen, tulevien sukupolvien, taiteen, sivistyksen ja yrittäjyyden tukijoille.

Teokset olivat osa Gumbostrand Konst & Formin taideverkkokaupan lanseerausta, joka avattiin yleisölle 14.5.2020.

Mukana elämän tuulissa,

lintujen aamukonserteissa,

lämpönä auringon säteissä,

väreinä kivien jäkälissä,

tyynien iltojen hiljaisuudessa,

öisenä usvana horisontissa.

Kalakaveri 50x70cm Netta Tiitinen Hetkestä ikuisuuteen - web

Kalakaveri, 50 x 70 cm, MYYTY

Leikkikaveri 35x35cm Netta Tiitinen Hetkestä ikuisuuteen - web

Leikkikaveri, 35 x 35 cm, MYYTY

Elämän eväsretkellä 90x60cm Netta Tiitinen - web

Elämän eväsretkellä, 90 x 60 cm, MYYTY

Elämän polkuja 60x60cm Netta Tiitinen Hetkestä ikuisuuteen - web

Elämän polkuja, 60 x 60 cm, MYYTY

Pieni veneenveistäjä 20x20cm Netta Tiitinen Hetkestä ikuisuuteen - web

Pieni veneenveistäjä, 20 x 20 cm, MYYTY

Kivitutkijat 160x90cm Netta Tiitinen Hetkestä ikuisuuteen - web

Kivitutkijat, 160 x 90 cm, MYYTY

Merikotka 24x33cm Netta Tiitinen Hetkestä ikuisuuteen - web

Merikotka, 24 x 33 cm, MYYTY

Tutkimusmatkailijat 100x45cm Netta Tiitinen Hetkestä ikuisuuteen - web

Tutkimusmatkailijat 100 x 45 cm, MYYTY

Veneenveistäjän kevät 50x35cm Netta Tiitinen Hetkestä ikuisuuteen - web

Veneenveistäjän kevät, 50 x 35 cm, MYYTY

Onko ketään kotona 60x90cm Netta Tiitinen Hetkestä ikuisuuteen - web

Onko ketään kotona, 60 x 90 cm, MYYTY

Iltaongella 35x35cm Netta Tiitinen Hetkestä ikuisuuteen - web

Iltaongella, 35 x 35 cm, MYYTY

Uteliaisuuden horisontti 100x30cm Netta Tiitinen - web

Uteliaisuuden horisontti, 100 x 30 cm, MYYTY

Pieni hetki 25x20cm Netta Tiitinen Hetkestä ikuisuuteen - web

Pieni hetki, 25 x 20 cm, MYYTY

Vapaat teokset ovat esillä Gumbostrand Konst & Formissa

Ajankohtaisimman tiedon teosten varaustilanteesta ja saatavuudesta näet

tästä linkistä

Gumbostrand logo

Vainuddintie 72, 01150 Sipoo

No nyt se on julkista!

Elämässä voi sattua kerrassaan hassuja asioita. Eräänä tammikuun alkupäivinä, soi puhelin. Se oli puhelu, jota en osannut koskaan odottaa. Postimerkkien suunnittelusta vastaava Tommi Kantola kutsui minut Postin pääkonttorille, koska teoksistani haluttaisiin tehdä postimerkki!

Härregyyyd! Luulin, että se oli joku vitsi, mutta ei ollut.

Siitä seurasi suunnittelurupeama, jossa lopulta teoskuvista valikoitui lähikuva, alunperin tilaustyönä valmistuneesta teoksesta, Glitteriä elämään. Postimerkistä tuli täten oma teoksensa, jonka suunnittelusta vastasi AD Paula Salviander, ja nimeksi merkille tuli: Pieni haaveilija.

 

Glitteriä elämään 16.9 web
Glitteriä Elämään, 135 x 90 cm, akryyli ja glitteri kankaalle, 2016, Netta Tiitinen

 

 

Oppimisen iloa kaikkien elämään!

Aivan täydellinen sattuma on myös se, että merkki sattuu julkaisuajankohdaltaan syksyn muiden merkkien oppi- ja lukutaitoteemaan. Ikuisen oppimisen, omaehtoisen loputtoman tiedonjanon, rohkeuden ja sivistyksen edistämisen taiteellinen missioni on muhinut ja jalostunut pikku hiljaa tässä kuluneiden vuosien aikana. Sen verran voin paljastaa, että siitä on jo kirjakin vireillä 😉

 

Netta Tiitinen seuraava kirja

 

Rohkeus – mikä ”rohkeus?”

Miksi oppimisen ja sivistyksen välissä on myös, jokseenkin omituisesti sana ”rohkeus.” Se on juuri sitä, että uskaltaa heittäytyä oppimaan jotain, josta ajattelee, että en kuitenkaan ole tarpeeksi hyvä tai muut nauravat minulle. Se on rohkeutta aloittaa 1m³ kokoisen kakun syönti pala kerrallaan. On oltava rohkeutta myöntää itselleen, että en vielä osaa, mutta kohta osaan! Täytyy harjoitella; epäonnistua, oppia ja yrittää aina vain uudelleen; olla utelias, opiskella lisää, harjoitella lisää; kehittyä – olla myös kärsivällinen (sitäkin voi oppia).

Kukaan ei ole seppä syntyessään on jo loppuun kulunut, mutta toimii aina! Eikä sivistyskään kuulu vain jollekin älymystölle vaan se on jokaisen ihmisen, itseään ruokkivaa uteliaisuutta; halua ymmärtää maailmaa laajemmin kuin vain omasta näkökulmasta. Tietämättömyys lisää ymmärtämättömyyttä, ymmärtämättömyys lisää ennakkoluuloja ja ennakkoluulot agressiivisuutta, joka rikkoo maailmanrauhan ja asettaa ihmiset toisiaan vastaan. Sivistys ja laaja-alainen yhteiskunnallistenkin asioiden ja syy-yhteysseurausten ymmärrys, auttavat rakentamaan täten myös maailmanrauhaa, tasapainoa ja onnellisuutta.

Sivistymättömyys ja laiskuus näyttävät lisäävän myös yksilön omaa huonoa oloa, turhaa rähinää ja lopulta kateellisen myrkyllistä panettelua. Mutta ei mennä siihen; koitetaan pysyä positiivisessa ajattelussa, sillä negatiivisuus aiheuttaa lamaantumista, joka estää inspiraatiota, joka estää oppimista jne.

 

Pitkä tikku 230x50cm Netta Tiitinen
Pitkä tikku (“en pitkällä tikullakaan koskisi” – eräänlainen hölmöläistarina ja kuvaelma ennakkoluuloista), 230 x 50 cm, akryyli kankaalle, 2016, Netta Tiitinen

 

Sivistys ja opiskelu lisäävät myös yksilön itsevarmuutta, rohkeutta, innovatiivisuutta ja onnellisuutta.

 

Kuvitteleppa itsellesi tilanne, jossa joudut esiintymään yleisölle aiheesta, josta et tiedä tarpeeksi tai tekemään epätoivoisen turhautuneena jotain, jota et osaa ja mietit jo etukäteen, miten kaikki menee pieleen kuitenkin.

Ja sen jälkeen kuvittele arkinen tilanne kun tiedät mitä teet (jonka olet joskus oppinut) ja millä varmuudella asian hoidat, ja kuinka hyvä fiilis siitä tuleekaan! Tai ehkä opit tai oivalsit juuri jotain uutta ja tyytyväisyyden hymy levisi huulillesi 🙂 Eikö tunnukin kivalle?

Aivan kaikkea ei tietysti ole aina kiva oppia, mutta jos kaikesta oppimisesta yrittää jalostaa jotain inspiroivaa uutta, voi toteutua myös se sanonta ”se mikä ei tapa; vahvistaa.”

 

 

Joka päivä oppii vaikka mitä, kun pitää uteliaisuusimurin päällä

 

Jokainen projekti ja asia on elämässä opettanut jotain. Tämän projektin myötä on ollut äärimmäisen mielenkiintoista kuulla mitä ihmeellisimpiä asioita postimerkeistä ja niihin liittyvistä asioista. Uteliaisuuden pölypussi täyttyy joka päivä pienistä hiukkasista, joista lopulta muodostuu painava nyytti tiedon ja kokemuksen glitteriä ja tähtipölyä. Mitä sitten tehdä pölypussilla? No laita sekaan sementtiä ja vettä, ja vala siitä vaikka kukkaruukku, johon voit istuttaa oppimiesi asioiden menestyksen siemenen, josta lopulta kasvaa arvokas hedelmäpuu, jonka hedelmistä nautit loppu elämän ja jaat satoa myös muille.

 

Keräsin ala-asteikäisenä postimerkkejä, kuten monet muutkin koulukavereistani. Niitä vaihdeltiin ja ihasteltiin välitunneilla. Muistan kuin kysyin kotona isältäni, mikä maa on Europa? Ja mietin myös, miksi postimerkkejä oli niin erilaisia? Meni vuosikymmeniä, ennen kuin tajusin niiden olevan yksi hiljainen historian kuvakollaasi, eri maiden aikaan liittyvien ilmiöiden, kulttuurista kertovien kuvaelmien sekä arkea piristävän kauneuden miniatyyritaidemuoto.

 

Tiedätkö muuten, mikä muu tuntuu kivalle?

 

Onko kivempi saada postinjakajalta laskuja vai kirjeitä tai kortteja?

On toki ymmärrettävää, että nykymaailmassa yleistynyt sähköinen viestintä on syrjäyttänyt kirjeet ja kortit, mutta sitä arvokkaammaksi ja ilahduttavammaksi yllätykseksi on itseasiassa noussut kirjeiden ja korttien merkitys. Tai että joku ystävä lähettää postitse jotain kivaa! Siksi syntyi myös Netta Tiitinen Shop -verkkokauppa ja tsemppitiskirätit. Aina, AINA on hyvä syy ilahduttaa ystävää!

 

Tiitisen tiskirätit ja kortit ASIOILLA ON TAPANA JÄRJESTYÄ 16.9w

 

Yleensä olen itse valinnut kirjeisiin ja kortteihin postimerkit sillä ajatuksella, että tuo pieni kuva toisi edes pienen, hetkellisen ilon, vastaanottajansa arkeen. Siksi onkin ihanaa, että juuri tämä teos jalostui postimerkiksi, jonka toivoisin ilahduttavan madollisimman monia ihmisiä.

 

Yllätykset ovat myös kivoja, joten en paljasta ihan vielä kaikkea 😉

Oppimisen iloa sekä kutkuttavan ihanaa ja yllätyksellistä syksyn odotusta!

 

Netta Tiitinen Shop etusivu

Koukussa verkkokauppaan – pitkän ja sinnikkään soutumaratonin jälkeen

 

Elämä on opettanut, että vaikeuksistakin löytyy aina jotain hyvää, se kuuluisa ”nakin toinen pää.” Joskus sen tajuaa vasta jälkikäteen. Joissain tapauksissa tuulen suunnat vaihtelevat ja näin ollen myös tilanteet saattavat vaatia yllättäviä suunnitelmien muutoksia. Ja sitten on niitä myrskyisiä tilanteita, jolloin, jopa pienen pakon sanelemana, on opeteltava jotain uutta.

Sellainen viimeksi mainittu tilanne tuli eteen pari viikkoa sitten, aamupalaa syödessä ja masentavia korona-uutisia kuunnellessa. Syntyi idea ihmisten piristämiseksi, joka tosin vaati, jo vuosia ”parempaan ajankohtaan” lykkääntyneeseen verkkokauppaideaan perehtymistä.

10 vuotta paletilla -kirjan kylkiäisiksi teetetyistä ”Usko tulevaan – Asioilla on tapana järjestyä” -tiskiräteistä tuli aikanaan yllättäen hittituote. Myös kortteja oli toivottu jo vuosia. Sitten tuli koronan mukana kotiarestit ja ilmeni tarve ilahduttaa ystäviä & lähimmäisiä tämän yhteisen haasteen äärellä. Niinpä jalostui ajatus, kaikkien niiden kolmen yhdistämisestä. Mukana hätä omasta taloudellisesta selviämisestä.

 

Tiitisen tiskirätti Asioilla on tapana järjestyä - web

 

Tuumasta toimeen!

 

Ensin oli kirjattava paperille, erilaisia ajatelmia ja valikoitava niihin sopivat teoskuvat, samalla tiedustellen tavarantoimittajilta, mitä tällainen ”hupi” maksaisi?

Ihan muutamaa kymmentä rättiä ja korttia ei oikein ollut järkeä tilata ja toimittajilla oli korona-tilanteen vuoksi vaikeuksia saada materiaalia, joten pahimmassa tapauksessa tuotteita ei enää olisi saanut lisää. Oli siis tilattava heti pari tuhatta, tai sitten ei ollenkaan. Satsaus olisi taloudellisesti melkoinen riski, mutta korvissa soi hiljattain kuulemani motto; ”jos riski on, se otetaan!” Joten ei muuta kun silmät kii ja kaasu pohjaan!

 

Tiitisen tiskiratti taikaratti - web

 

Googleen haku ”verkkokaupat” – siitä se alkoi

 

Ensin tuntui, että ei ollut kuullut muuta kuin Holvista. Sitten löytyi muutamia lisää. Jotenkin kotimainen kuulosti korvaan luotettavimmalta. Holvin toimintaperiaatteen taustalla tuntui kuitenkin olevan liian vahvasti pankkitoiminta. Kaikki myynti menisi Holvin pankkitilille, josta siirto omaan kotipankkiin näytti olevan jokseenkin kallista – siis sen lisäksi, että kaupan olemassa olosta ja maksuliikenteestä maksetaan jo muutenkin.

Sitten oli vuorossa Vilkas. Sen visuaalisuus, monipuolisuus ja erilaiset valmispohjat näyttivät kivoilta, ja maksuliikenteen hinnoittelukin tuntui järkevältä sekä yksinkertaisemmalta.

Siispä optimistisesti mainostettu; ”muutamassa minuutissa sinulla on oma verkkokauppa,” eteni verkkokaupan tutustumisversion luomiseen, …joka lopulta toi pariksi viikoksi täysin uudenlaisen oppikokemuksen.

 

Tiitisen tiskiratti - siivotessa loytyy - web

 

Kaupan ulkoasun ja sisällön askartelu

 

Alussa tuntui, kun olisi astunut pimeään, täynnä laatikoita olevaan varastoon ja aloitettava tavaroiden järjestely sokeana. Tai kun olisi aloittanut täyttää tuhannen sanan kryptoristikkoa, jossa oli keskellä sana; ”verkkokauppa.” Eikä siinä vielä kaikki; piti ensin valita sokkona, asioista oikeastaan mitään vielä ymmärtämättä, ottaako pieni, keskikokoinen vai iso varasto, hyllyillä vai ilman? Tai 1000, 2000 vai 5000 kirjaimen ristikko?

Kaikki tuntui samalla jotenkin selkeältä, mutta kuitenkin niin sekavalta. Sitä mukaa kun asiat eteni ja selkeni, tuli eteen uusia asioita, uusine tehtävineen ja asioista selvää ottamisineen.

Kaupan ulkoasun valinta oli vain alkua. Kun ensimmäiset kuvat, tekstit ja tuotteiden luonnit olivat alustavasti ”valmiit,” oli edessä pakkoruotsia muistuttavia kirjoitustehtäviä; gdpr:ää, käyttöehtoja, toimitusehtoja, peruutusehtoja, tilausvahvistuksien toimitusten ynnä muiden kohtien tekstejä, rukseja eri toimintojen yhdistäviin valintoihin ja ruutuihin. Sitten maksunvälittäjäpalveluntarjojien valintaa, sopimuehtoja, linkkejä, rekisteröintejä, vahvistuksia, ”muista tallentaa muutokset”-täppiä…

Välillä keskittyessä tuntui, että on unohtanut hengittää puoli tuntia…

Epäonnistuminen ja luovuttaminen ei ollut vaihtoehto, sillä tuotteiden tilauspäätökseen sisältynyt taloudellinen riski huohotti niskassa kuin nälkäinen tyrannosaurus Rex.

Siinä vaiheessa kun kryptoristikko alkoi olla jo puoliksi täytetty ja varaston hämärässä kokonaisuus pikkuhiljaa hahmottunut, alkoi tulla jo helpottava olo, että ”hyvä täst tulee! Ei enää pitkä matka – 40 km maratonista enää 20 km jäljellä!”

 

Tiitisen tiskiratti - elämä on täynnä pieniä iloja - web

 

Tuotekuvat

 

Niin… ne tuotekuvat. Siinä sitä meni tunti jos toinenkin. Välillä oli odotettava luonnon parasta kuvausvaloa. Sitten oli tehtävä värisäätöjen ynnä muiden säätöjen jälkeen aina vähintään kolme erilaista kuvasuhdeversiota, erilaisiin käyttötarkoituksiin; ottaen huomioon, että mobiiliversiossa responsiivisuus rajaa laajakuvan yleensä neliön kokoiselle alalle, asetusten mukaan joko keskelle tai johonkin laitaan. Photoshopissa oli auki samanaikaisesti parhaimmillaan useita kymmeniä erilaisia kuvia käsiteltävänä.

 

Tsemppiterveiset Asioilla on tapana järjestyä - Netta Tiitinen Shop web

 

Sitten se unohtunut sivuseikka; maksuliikenne

 

Tästä ei sitten enää selvinnytkään ilman tukeen kilauttamista ja hyvä niin. Tärkeimpänä oli luotettavuus, toisena pohjoismaisuus, joten maksuliikenteen palveluntarjoajaksi valikoitui Klarna Checkout. Seuraavaksi tarvitsikin sitten apuja Klarnan aktivointiin. Samalla tuli käytyä läpi myös monia muita yksityiskohtia sekä postitukseen liittyviä automaatioita ja palveluntarjoajia.

 

Tiitisen tiskirätit ASIOILLA ON TAPANA JÄRJESTYÄ - 2

 

Kaikenlaisia helpottavia ja kivoja ominaisuuksia on tarjolla, mutta kaikki maksaa

 

Kauhiasti on pakollisia kuluja ja oman osansa myynnistä ottajia. Verkkokauppa ottaa osansa ja maksunvälittäjä omat prosenttinsa. Ja luonnollistahan se on, sillä jokainen olennainen ja tarvittava palveluntarjoaja tuottaa toimintojen komponentteja jonkinlaisella järkevällä hinnottelumallilla. (Ne ovat verottajan pakollisiin 24% arvonlisäveroihin + tuloveroprosentteihin verrattuna toki aika pieniä…).

Sitten on myös paljon helpottavia sovelluksia ja lisäpalveluita, joiden kohdalla on tehtävä valintoja; enemmän käsityötä vai aikaa säästäviä automaatioita? Periaatteessa hinnat ovat ihan maltillisiakin, mutta monista kympeistä ja satasista kertyy helposti tonneja.

Niin kauan kun kyseessä on alkuvaiheen pilottihanke, lienee järkevintä katsoa ensin, miten homma lähtee liikkeelle ja vasta tarpeen vaatiessa alkaa miettiä erilaisia lisäkilkkeitä ja -palveluja. Jos toimituksia on 10kpl/ pv, ei vielä tarvita pakettikorttiprinttereitä eikä postituksen noutopalveluita. Aikaa toki kuluu jonkin verran enemmän, mutta ajankäytön tehostamisen vuoro tulee vasta, jos volyymit kasvavat.

 

Tiskirätin suojamuovi ja sinetti Netta Tiitinen Shop
Rättien pakkaus ja tarrojen liimaus tehdään ainakin aluksi ihan omin pikku kätösin

 

Milloin verkkokauppa on siis valmis?

 

Ei milloinkaan. Eikä sen oikeastaan ole tarkoituskaan. Alussa kauppa on ”raakile,” jonka ovien avaamisen edellytyksenä ovat lakisääteiset tekstit, maksuliikennepalvelusopimukset ja tietysti jonkinlainen tuotevalikoima. Sellainen valikoima, jolla lähteä pienillä alkuresursseilla liikkeelle.

Kauppaa rakentaessa on tullut jatkuvasti eteen uusia tuotekuvatarpeita ja lisäideoita. Nyt kun kaupan on vihdoin saanut rakennettua ja avattua, ovat ”remontti-ideat” jo pitkällä.

Ja onhan se kiva, kun on sitten tiedottaa uutuuksista ja puuhata intopinkeenä erilaisten kehitysideoiden ympärillä. Ja mikä parasta, voi sitä kehitystyötä tehdä asiakkaiden kanssa yhdessä, kyselemällä toiveita ja ideoita, joita ei ehkä olisi itse edes koskaan hiffannut.

Toivottavasti kaupasta tulee sellainen paikka, johon on aina kiva silloin tällöin erilaisten tiedotteiden myötä piipahtaa katsomaan, mitä kaikkea uutta sisältöä sinne on ilmestynyt.

 

Verkkokauppa on vähän niin kuin sellainen yrityksen ja taiteilijan koti, johon on kiva kutsua asiakkaita virtuaalikaffelle! 🙂

 

Netta Tiitinen Shop avattu web

 

Logo irtonaisena

Kiitos John Hartwall – loit jotain, jonka todellista arvoa on mahdoton mitata!

 

Gumbostrand Kost & Form Tervetuloa

 

Sipoossa, 30 kilometriä Helsingin ytimestä sijaitseva, Gumbostrand Konst & Form on ollut minulle taiteilijana, toinen koti. Se on ollut merkittävä yhteistyökumppani, ei pelkästään itselleni, vaan myös monille muille taiteilijoille. ”Gumbon,” vaikutus taidemaailmaan on ollut virkistävän uudistava sekä kaikessa tekemisen laadussaan tinkimätön.

 

”Hej, hur går det? Kiva nähdä! Miten menee?”

Gumbostrand Konst & Formin bistrossa saattoi päivittäin törmätä haalareissaan puuhaavaan, iloiseen mieheen. Tuo lämmin, sydämellinen, mutta myös jämäkkä ja määrätietoinen, hopean harmaatukkainen patriarkka, oli nimeltään ”Jon,” John Hartwall.

 

Gumbostrand Kost & Form bistro

 

Toimeliaana yrittäjänä John arvosti ja halusi tukea kovasti myös perinteisiä käsityöammatteja sekä taidetta. Käsityöläisyys mielessään, hän tuli tuumineeksi, mitä tehdä vanhalle K.Hartwallin tehdasrakennukselle, jossa aikanaan valmistettiin muun muassa vanhoista pulloista tuttuja patenttikorkkeja sekä rullakoita. Niin syntyi idea ja pieni työryhmä, joka teki tutkimusmatkoja bittiavaruuteen, erilaisiin taidekohteisiin ja pientuottajien maailmaan.

 

Gumbostrand - 3

 

Elettiin vuotta 2012, kun Marjukka Uusitalo otti minuun yhteyttä ja kysyi kiinnostustani osallistua marraskuussa avattavan taidekeskuksen avajaisnäyttelyyn. Painostus oli tullut kuulemma ”yläpuolelta.” Olin erittäin iloinen kutsusta ja niin avajaisissa kilisteltiin myös uudelle, rohkealle idealle; perustaa taloudellisen epävarmuuden keskellä taidegalleria, keskelle ”ei mitään.”

 

Tuo ”keskelle ei mitään,” on oikeastaan keskellä kaikkea; keskellä luonnon rauhaa, keidasta, kauneinta Suomea.

 

Gumbostrand - tie gumboon

 

Vuosien kuluessa, Gumbostrand Konst & Formista tuli keskeinen osa Suomen taidemaailmaa, johon autot ja bussit ajoivat paikoin ahdasta ja mutkittelevaa tietä, kohti arvoituksellista päämäärää. Yht’äkkiä keskellä ”ei mitään” oli kaikki, mitä kulttuurin, kokoustilojen ja kulinarismin vaativinkin asiakas saattoi toivoa.

 

Kulttuurin ja taiteen arvostus on Suomessa hiljalleen noussut. Yksi olennainen tekijä tuntuu olevan kyky sulautua vallitsevan ajanjakson jonkinlaiseen vaatimustasoon ja tuottaa jotain sellaista, jolle vaistoaa olevan eräänlaista, henkistä kysyntää. Gumbostrand Konst & Form, on ollut yksi uudenlainen, visuaalinen ja henkinen ympäristö, jolle on selkeästi ollut myös tarve.

 

yksityiskohtia 2017

 

Tarkastellessa monien yritysten ja tahojen henkistä, visuaalista ja toiminnallista julkisivua, on taustalla aina ihminen, tai ennemminkin, tietyt ihmiset. Eipä sitä turhaan sanota, että koira on omistajansa näköinen ja yritys on sen työntekijöidensä ja johtajansa näköinen. Gumbon sydän; Charlotta Björkendahl on ollut rakentamassa Gumbostrand Konst & Formin historiaa aivan alkumetreiltä. Jo hetken poissaolo todisti sen, että jotkut ihmiset voivat lopulta olla korvaamattomia. Myös Merja Lipsasen nauru, jämäkkyys ja iloinen palvelu ovat asioita, jotka ovat erityinen osa Gumbon henkeä. Näyttelyiden ripustuksestakin häviäisi jotain olennaista, ilman Sampo Parkkosta. Keittiön henkilökunta ja Jonna Hartwall ovat, niin ikään, olennainen osa talon sydäntä, unohtamatta monia muita ihmisiä, jotka ovat olleet osaltaan luomassa Gumbon sielua.

 

Onneksi Johnilla on ollut hieno tiimi, joka voi jatkaa hänen alulle laittamaa kulttuurin keidasta tästä eteenpäinkin. Silti hänen alkupanoksensa tulee jäämään meidän kaikkien sydämiin ja historiaan, yhtenä tärkeimmistä taiteen edistämisen lahjoista.

 

Tiitinen Gumbostrand KonstoForm

 

Kiitos, John! Ihanien turinatuokioiden ja hyvien muistojen lisäksi, jätit jälkeesi paljon mittaamattoman arvokasta ja toivottavasti myös esimerkin ja inspiraation siemenen, tulevien sukupolvien, taiteen, sivistyksen ja yrittäjyyden tukijoille.

 

Gumbostrand logo

On olemassa corona-virusta vielä pahempikin pandemia; NaAi—dioV – Rokotekin on jo olemassa, mutta miksei sitä oteta?

Maailmaa ravisuttelee Corona-virusta vielä pahempi pandemia, josta ei puhuta. Miksi?

Tilanne on poikkeuksellinen, sillä iso osa väestöstä on virukselle immuuni ja levittää sitä tietämättään. Syitä immuniteetille etsitään nyt geeniperimästä ja ympäristötekijöistä, mutta tarkkaa selitystä ei vielä ole löydetty.

Rokote on jo kehitetty, mutta ongelmaksi on muodostunut, että nimenomaan virusta kantavat, eivät taudin kantamisesta johtuen, pysty rokotetta ottamaan. Tilanne hämmästyttää ja pelottaa monia syystäkin, sillä tartunta puhkeaa sairaudeksi usein niillä, jotka eivät virusta kanna.

NaAi-dioV viruksesta sairastuneen oireet ja paraneminen ovat pitkä prosessi. Harva palaa ennalleen.

Oireet ovat yleisesti ottaen väsymystä, voimattomuutta, päänsärkyä, sydänoireita, hengenahdistusta, pahoinvointia, verenpaineen nousua sekä selkeää toimintakyvyn alenemista. Jälkitaudit voivat pahimmillaan johtaa kuolemaan, joko taudin aiheuttajan tai oman käden kautta.

Suurimpia haasteita on se, että viruksen leviämisen torjunta ja sairauden parantaminen on vaikeaa ja yhteiskunnalle todella kallista.

Tilanne leviämisen estämisen kannalta onkin todella huolestuttava, sillä se leviää ilmassa, ja että osa väestöstä kantaa ja tartuttaa sitä tietämättään.

 

Miten suojautua?

Pahinta on se, että sosiaalinen eristäytyminenkään ei auta. TV levittää virusta lähes kaikilla kanavilla (erityisesti kaupallisilla), joiden ohjelmissa, virukselta suojaavat olennaiset tekijät; äly ja järki, ovat kuolleet jo aika lailla kokonaan. Yksi kommentti somessa voi hetkessä tartuttaa ja sairastuttaa tuhansia.

Parhaiten virusta vastaan voi suojautua terveellisten elämäntapojen lisäksi laajentamalla älyllistä ajattelua, opiskelemalla, lukemalla laadukasta journalismia sekä välttämällä iltapäivälehtien ja roskajournalismin käyttöä. On osoitettu, että tutkinnon suorittaminen ei yksinään riitä virukselta suojautumiseen. Sairastumista voi jonkin verran ehkäistä välttämällä viirusta kantavia henkilöitä. Heidät tunnistaa helpoiten älyn puutteesta, syy-yhteysseurausten vajavaisesta ymmärryksestä sekä niiden aiheuttamista typeristä kommenteista.

 

Suojaa lapsesi ajoissa!

Lapset kannattaa rokottaa sopivalla, virusta ehkäisevällä koulutuksella ja harrastuksilla jo varhain, jotta viirukselta suojaava äly voisi vapaammin kehittyä. Rokottamisella on saatu monien tautien levittäminen kuriin ja kitkettyä pois yhteiskunnasta lähes kokonaan.

Vaikka kantaisit viirusta, ei toivo ole kuitenkaan aivan totaalisesti menetetty. Virus on nimittäin mahdollista häätää kehosta, rokotetta vastaavalla lääkityksellä, kuten aikuisopiskelulla. Tulokset lääkityksestä ovat olleet vaihtelevia.

Sen sijaan käsienpesu rokotteen ottamisen vastuusta onkin paras tapa välttyä itse sairastumiselta.

Vuosittain NaAi-dioV (Non-acumen, anti-intellectual disorder Virus), suom.; terävä-älyisyyden puutteen ja epäintellektuellisen käytöshäiriöviiruksen vuoksi, sairastuu yhä useampia työikäisiä, jotka eivät yksinkertaisesti enää pysty suojautumaan ympäristön älyn ja sivistymättömyyden puutteen aiheuttamalta rasitukselta.

 

NaAi-dioV on kiistatta yksi suurin uhka ihmiskunnalle ja koko maapallolle.

Herääkin kysymys, pystyvätkö viruksen kantajat kannattelemaan ja pyörittämään yhteiskuntaa, mikäli liian monet työikäiset joutuvat sairastumisen vuoksi pitkille sairauslomille ja työkyvyttömyyseläkkeelle?

Kysymys miehille – minkälaisia meidän naisten pitäisi sitten olla?

 

Toimittaja Sanna Ukkolan räväkkä kirjoitus Iltalehdessä, on näyttänyt nostaneen somen täydeltä, monenkirjavaa keskustelua. Ottamatta sen enempää kantaa kirjoitukseen, rohkaisi se kuitenkin nostamaan esille, naisten keskuudessa jo tovin pyörineen, erään toisen ajatuksen, nykypäivän parisuhdedynamiikan haasteista.

 

Puhutaan paljon sukupuolten tasa-arvosta. Pituushypyssä naisen metri on miehen 80cm. Miehen ja naisen fysiologiset eroavaisuudet ovat kiistattomia. Palkkatilastoissa naisen euro on miehen 80 senttiä. Tämä erovaisuus ei näytä kuitenkaan olevan täysin kiistaton.

 

Yleisesti unisex-ammattien huippuyksilöt ovat totuttu näkemään miehinä. Onko sitten kyse miesten, yhteen asiaan paneutuvista putkiaivoista ja multitaskaavien naisten resurssien hajauttamisesta? Onko syy biologiassa, neurologiassa vai asenteissa? Lopputulos on kuitenkin se, että nykypäivän liike-elämän sanavarastoon on ilmestynyt uusi käsite: naiskiintiöt.

 

Ovatko miehet tottuneet olemaan itsestäänselvästi vahvempia ja älykkäämpiä; parempia?

 

Tasa-arvoisen koulujärjestelmän kehittyessä, lääkäriopiskelijoista suurin osa ei enää olekaan miehiä. Älylliset erot ovat tasoittuneet ja tytöt saavat fyysisissäkin testeissä jo parempia tuloksia kuin pojat. Mitä on tapahtunut?

 

 

Timo Heinonen grafiikat - 3.jpg

 

Räväkässä parisuhderiidassa, minulta kysyttiin joskus:

”milloin naisista tuli äijiä?”

”milloin miehistä tuli kitiseviä reppanoita?” vastasin.

 

Maailma on muuttunut. Ehkä sitä muutosta yrittivät eri uskontokunnat ideologioillaan hallita, jotta mies voisi tuntea olevansa mies; parempi? On syntynyt aivan uudenlainen sota; miehet vastaan naiset.

 

Siinä ei enää ripsiväri ja korkokengät auta, kun miehen itsetunto rapisee kuin kiviseinän laasti, jota nainen kotona poraa, saadakseen kirjahyllyn asennettua. Miksi nainen poraa? Koska nainen haluaa osata ja mies ei enää osaa. Kysyn jälleen; mitä on tapahtunut?

 

Mutta nyt nainen ei saa olla ruuanlaitossakaan enää parempi, sillä huippukokithan ovat miehiä, mutta tylsät lumityöt nainen saa kyllä tehdä, sillä ”elämmehän tasa-arvon aikoja, kultaseni.”

 

Ensin mies haluaa naisen, joka on naisellinen, itsenäinen, älykäs, huumorintajuinen, lempeä, seksikäs ja jolla on fiksuja mielipiteitä – kunhan ne mielipiteet ovat sellaisia, joissa mies ei koe minkään sortin riittämättömyyttä. Rakennekynnet ja pitsialusvaatteetkin kertovat liiaksi tyttömäisestä naiviuudesta. Liika seksikkyys ja himokkuus ei ole hyvästä – pitää olla vaikeasti tavoiteltava. Ja pieneikin selluliitti kertoo epätäydellisyydestä ja selluliitittömyys kontrollifriikkydestä. Pitää olla urheilullinen, mutta ei siis tietenkään siinäkään miestä millään alueella parempi. Se kun olisi miehen itsetunnolle jo liikaa.

 

Treffipalstoilla huudellaan itsenäisten ja omillaan toimeen tulevien naisten perään. Ai miksi? Eikö näissä miehissä sittenkään ole tarpeeksi miestä elättämään perhettään – olemaan se parempi? Naisen pitäisi samaan aikaan olla täysin itsenäisesti pärjäävä ja heikko, jotta mies voi tuntea olevansa mies. Ja kaiken tämän ristiriitaisuuden jälkeen naisen pitäisi vielä olla tasapainoinen…

 

Kertokaa hyvät miehet, millainen naisen kuuluu olla, millainen nainen saa olla? Miehiltä nimittäin nainen haluaa turvaa, hellyyttä ja luotettavuutta, jota sitäkään ei huonossa itsetunnossa kierivältä mieheltä saa, koska hän tiirailee muiden naisten perään. Naisten, joiden seurassa mies haluaisi tuntea olevansa mies. Samaan aikaan osa naisista tiirailee vahvempien miesten perään, joilla riittäisi edes sen verran itsetuntoa, että naisen ei tarvitsisi pelätä olla vahingossakaan missään ainakaan parempi.

 

Nainen ei halua olla miestä parempi eikä nainen ei halua miestä, joka haluaa olla parempi, vaan miehen, jolla ei ole tarve olla parempi. Riittäisi vain, että mies on hyvä – ei taidoiltaan vaan sydämeltään.

Jokainen meistä haluaa olla hyväksytty ja rakastettu, paras sille omalle kumppanilleen.

 

Prinsessaunelmia 50x70cm
“Prinsessaunelmia” – Netta Tiitinen – 50x70cm, akryyli kankaalle, 2018

 

Ajatelmat pohjautuvat yleisten ilmiöiden havannointiin, ihmisten kanssa käytyihin keskusteluihin sekä omiin, empiirisiin kokemuksiin. Vastauksia elämän askarruttaviin kysymyksiin, saa ottamalla asioita rohkeasti esille. Yhdessä pohtimalla voimme kaikki viisastua. Koitetaan kuitenkin keskustella maltilla ja rakkaudella 😉

Out Of The Box, osa 5 – Sympatian ja empatian ero

 

Sympatia ja empatia – kaksi sanaa, kaksi eri asiaa.

Sympatia - Empatia web

Suurin osa meistä pystyy kokemaan sympatiaa, mutta kaikki eivät, erinäisistä syistä johtuen, pysty kokemaan empatiaa.

 

 

Esimerkki 1

 

Yksinkertaistettuna; jos esimerkiksi ystävä kertoo joutuneensa irtisanotuksi, sympatiaa kokeva ihminen ajattelee;

– Ai kauheeta! Ompa kerrassaan pelottavaa – mitäs jos noin käy minulle?!

Hän näkee edessään peilin. Hän kuulee kyllä toisen mielipahan ja samaistuu siihen, mutta peilaa toisen osapuolen ahdistusta omaan itseen.

 

Kun taas empatiaa kokeva ihminen, toteaa järkyttyneenä;

– Ai kauheeta! Ompa kerrassaan pelottavaa – miten selviät? Miten voisin auttaa?

Hän unohtaa itsensä ja asettuu toisen asemaan, syvää ymmärtämystä ja myötämielipahaa kokien.

 

 

Altruistinen yliempatia

 

Empatia on eittämättä yksi arjen tärkein ihmissuhteiden työkalu, mutta kohtuus kaikessa – epäitsekyydessäkin. Altruistinen henkilö saattaa uhrata itsensä ja koko elämänsä muille ja näin ollen jopa kadottaa kokonaan tai ainakin osittain oman identiteettinsä. Siksi on hyvä katsoa välillä peiliin ja myös tutustua omiin tarpeisiin, ainaisen muiden tarpeille uhrautumisen sijaan.

On hyvä katsoa itseään joskus peiliin myös jälkiviisaana; ”miten meni noin niin ko omasta mielestä?” Mutta niin ikään on tärkeää myös joskus katsoa itseään hymyillen peiliin ja todeta itselle; ”Jess! Me onnistuttiin!”

Joskus kannattaa katsoa peiliin myös kysyäkseen peilikuvaltaan, että ”Moi, kuka sä olet? Kuka minä olen? Tunnenko itseni?”

 

 

Empatian puute – huonoa käytöstä vai neurologinen kehityshäiriö?

 

Autismin kirjoon ja neurologisiin kehityshäiriöihin luettu aspergerin oireyhtymä, on jokseenkin niin yleinen, että se poistettiin hiljattain tautiluokituksesta. Asperger-potilailla on todettu haasteita sosiaalisissa suhteissa, joiden voitaisiin katsoa johtuvan jonkinasteisina geeniperimässäkin kulkevina, empatian ja peilisolujen kehitykseen vaikuttavina rakenteellisina häiriöinä.

Sitten on olemassa valtava kirjo myös erilaisia persoonallisuushäiriöitä, joita ei tule sekoittaa neurologisiin häiriöihin. Tosin persoonallisuushäiriöinen saattaa toki piiloutua mielellään jonkinlaisen neurologisen diagnoosin taakse, tehdäkseen itsestään syyntakeettoman, edesottamuksiensa selittelemiseksi; “kavalsin puolisoni rahat, koska minulla on sellainen neurologinen häiriö, etten voinut sille mitään.”

 

 

Esimerkki 2

 

Puoliso Y päättää hetken mielijohteesta lähteä juhlapyhänä kavereiden kanssa mökille, kysymättä puolison X mielipidettä. Puolison X mielipahasta huolimatta, Y silti vain lähtee. Y ymmärtää, että osapuolelle X tulee asiasta pahamieli, mutta sillä ei ole Y:lle juurikaan merkitystä.

Mökkireissun jälkeen Y kysyy puolisoltaan, miten hän voi? Osapuoli X kertoo, että juhlapyhät menivät itkiessä, johon Y:n vastauksena on ”no voi harmi.” Kavereiden kanssa mökillä aikaansa viettänyt Y saattaa kyllä itkeä kun hän näkee, että X itkee, mutta ei lopulta ymmärrä tunnetasolla, miksi X pahoitti mielensä ja miten omalla (tunnetasonkin) toiminnalla voisi vastaavalta tilanteelta myöhemmin välttyä.

 

 

Moninaiset peilisolut

 

Tämän hetkisten tutkimusten mukaan on jo todettu, että peilisoluja näyttäisi olevan eri aivoalueilla, joissa niillä on omat tehtävänsä. Keskiaivojen alueen, motoriikkaa ohjaavat peilisolut eivät siis näytä olevan samaa ”aivojen organisaatiota,” kuin limbidisen alueen peilisolut. Siksi näyttäisi siltä, että esimerkiksi autistinen henkilö voi oppia helposti tanssiaskeleet sekä teoreettiset ohjeet muiden ihmisten tunnetilojen havainnoimisesta, mutta ei pysty tunnetasolla rakentamaan samaa empaattista samaistumista, kuin normaali ihminen.

Neurologisissa tutkimuksissa on empatia eriytetty vielä kahteen eri alueeseen; toisten ajatusten ymmärtämiseen ja toisten tunteiden ymmärtämiseen. Jotta voisi ymmärtää toisten ajatuksia, on pystyttävä samaistumaan heidän tunteisiin, sillä ajatukset ja toiminta jalostuvat kuitenkin pitkälti tunteiden pohjalta.

 

 

Voiko empatiaa sitten oppia?  

 

Se onkin hyvä kysymys; ”Voiko vanha koira oppia uusia temppuja?”

Mikäli kyseessä on autismin kirjoon liittyvä neurologinen ominaisuus tai varhaislapsuuden, empatian ja peilisolujen kehityksen häiriö, lienee toivo jo menetetty. Tiettyjen aivojen alueiden kehityksellä on omat herkkyysaikansa, jonka jälkeen kehitysaikaikkuna sulkeutuu. Aivojen kehityksen (uusien neuronien syntymisen) on todettu loppuvan 30 ikävuoden kohdalla – vaikkakin oppiminen onkin vielä mahdollista, mutta voiko empatiakykyyn liittyviä peilisoluja enää aikuisiällä kehittää, on varmasti monien aivotutkijoiden tutkimuspöydällä tälläkin hetkellä.

Se ken löytää ratkaisun syvimmän empatian ja alitajuisen moraalin myöhemmälle kehittymiselle, voisi sanoa löytävän avaimen onneen. Onnea ja menestystä tutkijoiden työlle! Siihen asti meidän ei auta kuin yrittää tulla toimeen, yhteiskuntaa ja ihmisten hyvinvointia piinaavan varjon kanssa.

 

 

 

Pikalukemista bittiavaruudessa:

 

PEILISOLUT AUTTAVAT YMMÄRTÄMÄÄN MUITA

Tuula Kinnarinen

TIEDE-lehti, 2005

 

 

INTERSUBJEKTIIVISUUS JA NEUROTIEDE

Vittorio Gallese

Pysykoterapia-lehti 2011

 

 

 

Ymmärrystä taiheeseen lisäävät kirjat:

 

MIKSI HYVÄT IHMISET TEKEVÄT PAHAA?

James Hollis

Rasalas

ISBN: 978-952-5421-47-7 

 

 

AIVOT TYÖSSÄ

Katri Saarikivi, Minna Huotilanen

Otava

ISBN: 978-951-1-31815-6

 

 

 

Kirjoitukset perustuvat näyttelyyn:

Netta Tiitinen – Out Of The Box

Galleria Contempo

 

Avoinna yleisölle 5. – 29.9.2019 

 

ke – pe klo 11 – 17

la – su  klo 12 – 16

ma – ti suljettu

 

Lönnrotinkatu 23, 00120 Helsinki

puh. 050 322 1421
info@galleriacontempo.fi

www.galleriacontempo.fi

 

Lisätietoja näyttelystä…