Kuinka hyvin tunnet itsesi?
Elämässä saattaa joskus tulla tilanteita, kun on tutustuttava itseensä uudelleen tai jopa ehkä ensimmäistä kertaa. Tavallaan lienee hyvä, jos elämäänsä on ollut tyytyväinen, eikä sellaiseen ole ollut tarvetta. Toisaalta itsellekin omituinen, jatkuva tyytymättömyys, voisi ehkä avautua, jos uppoutuu hetkeksi oman identiteetin opiskelun äärelle. Kuka minä olen? Mitkä asiat lopulta ovat minulle tärkeitä?
Itseensä tutustuminen voi olla myös hyvä ”henkinen tapaturmavakuutus,” elämän yllättävien pysähdyksien varalle, jolloin kriisitilanteesta selviäminen voi olla helpompaa, kun omasta itsestä on jo selkeä kuva ja tietää, mitä haluaa.
Itseen tutustumisessa piilee toki riskinsä, sillä se voi tuoda tullessaan sellaisia ahaa-elämyksiä, jotka saattavat synnyttää elämäntilanteeseen tavallaan kutsumattoman kriisiin. Ehkä jopa ajaa tilanteeseen, jossa joko virheellisesti tulee kyseenalaistaneeksi nykyisen, jo hyvän elämäntilanteen onnellisuuden, mutta yhtälailla se voi olla myös tervehdyttävä herätys siitä, olenko elämässäni sitten kuitenkaan oikealla polulla? Olenko esimerkiksi lopulta omassa ammatissani omasta halustani vai ulkopuolelta tulevan, sosiaalisen paineen vuoksi?
Meillä on itsemme lisäksi myös vastuu muista ihmisistä
Individuaalisen yksilön on siis hyvä tuntea itsensä myös siksi, jotta ei tulisi eksyneeksi sellaisiin tilanteisiin, joissa ei sitten kuitenkaan ole hyvä olla. Sillä vaikka meillä lopulta on vastuu omasta itsestämme, ei tulisi unohtaa sitä, että meillä on myös vastuu siinä määrin muista ihmisistä, että emme omassa mielenkaaoksessamme satuta ketään. Se on hyvä olla koodattuna jo sydämen perusarvoihin.
Se on vastuuta esimerkiksi siitä, että ei itsekkäistä syistä ryhdy parisuhteeseen, että olisi vaan joku ja sitten sopivan tilanteen tullen vain hylkää toisen, joka on suhteeseen sitoutunut. Tai ota vastaan vakituista työpaikkaa, jonka itse tietää olevan väliaikainen, mutta siitä täysin tietämätön työantaja sijoittaa resurssejaan, luottaen pitkäaikaiseen työsuhteeseen. Se on moraalisesti katsottuna petos, jossa tieten tahtoen aiheuttaa pettymystä, surua ja ylimääräistä murhetta jollekin toiselle osapuolelle.
Olennaisimmat, moraalisessa vastuussa piilevät avainsanat ovat avoimuus ja rehellisyys muita kohtaan.
Kaikki alkaa kuitenkin avoimuudesta ja rehellisyydestä ensin itseä kohtaan. Katsoa itseään peiliin kysyen, millaiset arvot minulla oikeastaan on? Elänkö oikeasti ihannearvojeni mukaisesti vai sallinko itselleni arvomaailman, jossa suljen silmäni tuosta moraalisesta vastuusta? Olenko tyytyväinen itseeni vai joudunko jatkuvasti kamppailemaan moraalisten ihannearvojeni ja paheellisten ajatusten välillä?
Toisaalta elämä myös muokkaa meitä jatkuvasti. Ihminen mukautuu, kehittyy, oivaltaa ja joskus uskaltautuu vasta tietyn kasvuprosessin jälkeen tekemään rohkeita päätöksiä. Sekin on inhimillistä – piiloutumatta kuitenkaan tietoisesti vastuusta, inhimillisyyteen vedoten.
MIKSI HYVÄT IHMISET TEKEVÄT PAHAA – pimeän puolemme ymmärtäminen, James Hollis, 2007
Seuraavassa kirjoituksessa paneudutaan tarkemmin ensimmäiseen yksittäiseen maalaukseen; Sigmund Freudin psykoanalyysin pohjalta syntyneeseen, omaksi tutkielmakokonaisuudeksi muodostuneeseen teokseen, nimeltä Mielen lokerot.
Kirjoitukset perustuvat näyttelyyn:
Netta Tiitinen – Out Of The Box
Netta Tiitinen 