Älä jätä yksin!

 

Yksinäisyys koskettaa lähes jokaista meitä jossain vaiheessa elämää. Yksinäisyyden ilmenemismuotoja on monia, joista aihepiirin erilaisia tutkimuksia koostetusti käsittelee muun muassa kirja, Yksinäisyyden Suomi.

 

Yksinäisyyttä voi kanssaihmisten olla vaikea ymmärtää, sillä yksinäisyydeksi käsitetään ja hyväksytään yleisesti vain absoluuttinen yksinäisyys. Läheisen tuskaa voi olla vaikea uskoa ja sisäistää, jos ulkopuolelta näyttää siltä, että kaikki näyttäisi näennäisesti ja pintapuolisesti olevan ihan ok.

 

ystava1

 

Ihminen, joka laittaa satunnaisesti sosiaaliseen mediaan kuvia kivoista kokemuksista, myös ystävien kanssa yhdessä, ei vielä kerro mahdollisesta, taustalla enimmäkseen vallitsevasta yksinäisyydestä ja vakavasta masennuksesta.

 

Nuori nainen kertoi taannoin eräässä haastattelussa, että syvästikin masentunut ihminen kuitenkin yrittää näyttää ihmiseltä ja selviytyä jotenkuten arjessa. Se, että käyttää ripsiväriä ja hymyilee työpaikalla, koetaan ehkä jopa hieman halveksien, että sellainen ihminen ei voi olla masentunut.

 

Itse avunhuutona yritin yksinäisyydestäni läheisilleni ja ihmisille puhua. Yleinen kommentti oli, että ”kun ei oikein tiedä miten auttaa.” Suurin apu olisi ollut läsnäolo, kylään kutsuminen, yhteistä tekemistä keksien. Lopulta moni käänsi selkänsä, sulki silmänsä. Onneksi eivät kaikki. Onneksi oli vielä ystäviä, jotka jaksoivat tukea ja ymmärtää, vaikka heillä itselläänkin oli vaikeita elämäntilanteita.

 

ystava2

 

Harva uskaltaa puhua epätoivostaan, saatika itsemurha-aikeistaan. Enkä nyt omien kokemuksieni kautta yhtään ihmettelekään, sillä reaktiona on usein viha. Syytetään itsekkääksi – ”ajattelisit minkä tuskan aiheutat lähimmäisillesi?!” Lähimmäisille, jotka eivät toistuviin avunpyyntöihin vastanneet, jotka eivät auttaneet. Tai heidän tarjoamansa apu oli sellaista, joka ei vastannut tarpeeseen.

Neuvona on yleensä, että pitäisi ottaa vaan itseään niskasta kiinni tai hankkiutua hoitoon. Aivan kaikkea ei myöskään pelkällä asenteella ja ”itseään niskasta kiinni ottamisella” pelasteta, eikä lääkitys ja “hoitoon meneminenkään” asioita ratkaise. Elämäntilanteet harvoin korjaantuvat lääkkeillä ja satunnaisilla terapiakäynneillä. Ehkä joillekin siitä on ollut apua. Toiset ovat taasen kokeneet, että lääkityksen myötä meni se lopullinenkin kyky tuntea mitään parantavaa iloa. Kaikkea itsekin kokeilin. En mistään kuitenkaan sellaista apua saanut, joka olisi ongelman aiheuttaneen tilanteen korjannut.

Kun ihminen tarvitsee apua yksinäisyyteen ja siitä aiheutuneeseen masennukseen, hän tarvitsee ensisijaisesti seuraa – ihmissuhteita, joihin voi luottaa. Ihmisiä, jotka ymmärtävät, sen sijaan, että tuomitsisivat. Ihmisiä, jotka eivät jätä yksin.

 

ystava3

 

Ekstrovertin ja sosiaalisen ihmisen yksinäinen työ, sekä yksinäisyys yhdistettynä elämän tärkeimmissä ihmissuhteissa tapahtuneeseen huonoon kohteluun, sammuttaa kyllä lopulta iloisimman ja positiivisimmankin sisäisen auringon ja hajoittaa sisukkaimmankin energiapakkauksen työkyvyttömäksi. Pahoitteluni, että en ole pystynyt, pitkään jatkuneen, yksityisen elämäntilanteeni vuoksi hoitamaan työvelvoitteitani niin hyvin kuin olisin halunnut. Lämmin kiitos kärsivällisyydestä ja ymmärryksestä kaikille asiasta tietäneille!

Tie elämänilon rakentamiseen on vielä pitkä ja varmasti kivinen. Mutta kyllä kai tästä vielä noustaan! Vielä olisi niin monta ideaa toteuttamatta ja tulevasta näyttelystäkin on vain pakko selvitä, kun galleristi ehti lähettää kutsutkin, juuri ennen kuin olisin koko näyttelyn perunut.